Nainen Raamatun alkuluvuissa
Kirjoittanut Mailis Janatuinen
Mailis Janatuisen opetusta naisesta Raamatun alkuluvuissa. Otettu kirjasta Sankareita ja pelkureita, luvusta Adam - ensimmäinen sankari ja ensimmäinen pelkuri. Perussanoma 2007.Luento Priscillan opintopiirissä 2.10.06
Mailis Janatuinen
VT:stä löytyy viisi naista, joita nimitetään profeetoiksi (tai "profetissaksi", kuten Jesajan vaimoa). Lisäksi Hanna, Samuelin äiti, voidaan laskea tähän ryhmään kuuluvaksi, koska hän toimi Jumalan sanan välittäjänä. Naisprofeettoja ei siis ollut Vanhan testamentin aikaan läheskään yhtä paljon kuin miesprofeettoja, mutta näyttää siltä kuin Herra olisi kutsunut naisen sanansaattajakseen pelastushistorian taitekohdissa.
Ennen helluntaita ei Pyhää Henkeä annettu koko seurakunnalle, vaan vain virkaan voidelluille henkilöille ja Jumalan nimittämille profeetoille. Profeetta-nimitystä käytetään itse asiassa ensimmäistä kertaa Raamatussa naisesta: Mooseksen sisaresta Mirjamista. Profeettoja oli kahta lajia (puhun nyt miehistä ja naisista):
LOPUKSI
Kukaan Raamatun naisprofeetoista ei toiminut yksin, vailla miehistä tukea ja ohjausta (paitsi ehkä väärät profeetat Noadja ja Isebel). Mirjamilla oli veljensä, Deboralla Lappidotinsa ja Barakinsa, Hannalla Elkanansa, Huldalla Salluminsa, UT:n Hannalla Simeoninsa, Filippuksen tyttärillä evankelista-isänsä. Kaikilla näillä naisilla oli siis yläpuolellaan paimen ja ympärillään Jumalan seurakunta ja sen armonvälineet. Raamatun naisprofeetat kuuntelivat Jumalan sanaa antaen sen ohjata elämäänsä ja julistustaan. Myös uskovalla seurakunnalla oli oikeus ja velvollisuus arvostella heidän profetioitaan.
Mailis Janatuisen opetusta naisesta Raamatun alkuluvuissa. Otettu kirjasta Sankareita ja pelkureita, luvusta Adam - ensimmäinen sankari ja ensimmäinen pelkuri. Perussanoma 2007.Luento Priscillan opintopiirissä 2.10.06
Mailis Janatuinen
VT:stä löytyy viisi naista, joita nimitetään profeetoiksi (tai "profetissaksi", kuten Jesajan vaimoa). Lisäksi Hanna, Samuelin äiti, voidaan laskea tähän ryhmään kuuluvaksi, koska hän toimi Jumalan sanan välittäjänä. Naisprofeettoja ei siis ollut Vanhan testamentin aikaan läheskään yhtä paljon kuin miesprofeettoja, mutta näyttää siltä kuin Herra olisi kutsunut naisen sanansaattajakseen pelastushistorian taitekohdissa.
Ennen helluntaita ei Pyhää Henkeä annettu koko seurakunnalle, vaan vain virkaan voidelluille henkilöille ja Jumalan nimittämille profeetoille. Profeetta-nimitystä käytetään itse asiassa ensimmäistä kertaa Raamatussa naisesta: Mooseksen sisaresta Mirjamista. Profeettoja oli kahta lajia (puhun nyt miehistä ja naisista):
- Kirjaprofeettoja, jotka saivat suoraan Jumalalta sanoman, joka päätyi Raamatun lehdille. Tämä sanoma on 100 % Jumalan sanaa. Tähän ryhmään kuuluu neljä VT:n naisprofeettaa: Mirjam, Debora, Hanna ja Hulda.
- Julistavia profeettoja, joiden sanomaa ei merkitty muistiin. Heidän julistuksensa oli Jumalan sanaa vain sikäli kuin se täsmäsi kirjaprofeettojen sanan kanssa. Tähän ryhmään kuului myös useita vääriä profeettoja. Jesajan vaimo oli oikea, Noadja väärä naisprofeetta.
LOPUKSI
Kukaan Raamatun naisprofeetoista ei toiminut yksin, vailla miehistä tukea ja ohjausta (paitsi ehkä väärät profeetat Noadja ja Isebel). Mirjamilla oli veljensä, Deboralla Lappidotinsa ja Barakinsa, Hannalla Elkanansa, Huldalla Salluminsa, UT:n Hannalla Simeoninsa, Filippuksen tyttärillä evankelista-isänsä. Kaikilla näillä naisilla oli siis yläpuolellaan paimen ja ympärillään Jumalan seurakunta ja sen armonvälineet. Raamatun naisprofeetat kuuntelivat Jumalan sanaa antaen sen ohjata elämäänsä ja julistustaan. Myös uskovalla seurakunnalla oli oikeus ja velvollisuus arvostella heidän profetioitaan.
