Naisprofeetat Vanhassa testamentissa

Luento Priscillan opintopiirissä 2.10.06

Mailis Janatuinen

VT:stä löytyy viisi naista, joita nimitetään profeetoiksi (tai "profetissaksi", kuten Jesajan vaimoa). Lisäksi Hanna, Samuelin äiti, voidaan laskea tähän ryhmään kuuluvaksi, koska hän toimi Jumalan sanan välittäjänä. Naisprofeettoja ei siis ollut Vanhan testamentin aikaan läheskään yhtä paljon kuin miesprofeettoja, mutta näyttää siltä kuin Herra olisi kutsunut naisen sanansaattajakseen pelastus­historian taitekohdissa.
Ennen helluntaita ei Pyhää Henkeä annettu koko seurakunnalle, vaan vain virkaan voidelluille henkilöille ja Jumalan nimittä­mille profeetoille. Profeetta-nimitystä käytetään itse asiassa ensimmäistä kertaa Raamatussa naisesta: Mooseksen sisaresta Mirjamista. Profeettoja oli kahta lajia (puhun nyt miehistä ja naisista):
  1. Kirjaprofeettoja, jotka saivat suoraan Jumalalta sanoman, joka päätyi Raa­matun lehdille. Tämä sanoma on 100 % Jumalan sanaa. Tähän ryhmään kuu­luu neljä VT:n naisprofeettaa: Mirjam, Debora, Hanna ja Hulda.

  2. Julistavia profeettoja, joiden sanomaa ei merkitty muistiin. Heidän julistuk­sensa oli Jumalan sanaa vain sikäli kuin se täsmäsi kirjaprofeetto­jen sanan kanssa. Tähän ryhmään kuului myös useita vääriä profeettoja. Jes­ajan vaimo oli oikea, Noadja väärä naisprofeetta.