Debora
Kirjoittanut Mailis Janatuinen
2. DEBORA Tuom.4-5. 1200-1100 luku eKr.?
Tuomari ja Lappidotin vaimo
Debora oli järjestyksessä neljäs Tuomarien kirjan tuomareista. Kertomus hänestä alkaa näin: "Israelissa oli siihen aikaan tuomarina naisprofeetta Debora, Lappidotin vaimo" (Tuom.4:4). Tässä meillä on toinen pätevä nainen VT:ssä, hänen tehtäväänsä voitaisiin nimittää korkeimman oikeuden tuomarin viraksi meidän päivinämme. Deboralla oli kaikesta päätellen ollut mahdollisuus opiskella Mooseksen lakia. Sen lisäksi hän oli kirjallisesti lahjakas.
Debora oli aivan ilmeisesti voimakas persoona. Nainen voi kuitenkin olla vahva kahdella tavalla. On niitä naisia, jotka lähtevät kilpasille miesten kanssa ja tahtovat päihittää heidät. Mutta on myös sellaisia vahvoja naisia, jotka tahtovat olla naisia, ei miehiä. He käyttävät tehtävässään niitä äidin ominaisuuksia, jotka Jumala on heihin luomisessa asettanut. He tahtovat olla naisia miehen rinnalla. Deboraa nimitetään Raamatussa paitsi naisprofeetaksi myös Israelin äidiksi (5:7*).
Vanhan testamentin aikaan miehen piti "allekirjoittaa" vaimonsa tärkeät päätökset, ennen kuin ne olivat päteviä (4.Moos.30:9). Deborankin oli siis täytynyt saada mieheltään lupa tuomarin virassa toimimiseen. Joskus vaimon korkeampi sivistystaso tai parempi yhteiskunnallinen asema aiheuttavat ristiriitoja avioliitossa. Mutta usein oikealla tavalla vahvan naisen taustalta löytyy vahva mies, joka kunnioittaa naistaan ja rohkaisee häntä hänen tehtävässään. Uskoisin, että juuri näin olivat asiat Lappidotin perheessä.
Israelin tilanne Deboran aikaan oli todella vaikea. Ensimmäistä kertaa tapahtui, että kertaalleen voitettu kanaanilaiskansa ryhtyi valloittamaan alueitaan takaisin. Pohjois-Israel sai kestää 20 vuotta julmaa miehitystä. Ryöstöjä ja raiskauksia tapahtui päivittäin. Ruuasta oli puute, koska kaupankäynti ja maanviljely olivat käyneet mahdottomiksi. Ihmiset jättivät suojattomat asuinsijansa maaseudulla ja pakenivat joko vuoriston perukoille tai muureilla varustettuihin kaupunkeihin.
Pohjoisen kanaanilaiskuninkaalla mahtava armeija, jonka ylpeys olivat 900 raudoitetut sotavaunut. Sellaiset vaunut olivat tuohon aikaan uusinta uutta sodankäynnin alalla. Rautakausi teki tässä vaiheessa vasta tuloaan Lähi-Itään, mutta Israel eli yhä pronssikautta. Voisimme ehkä verrata kanaanilaisten armeijan aseistusta nykyisiin ydinohjuksiin. Jolla niitä on, se on ylivoimainen taistellessaan tavanomaisin asein varustettua armeijaa vastaan.
Nainen sotapäällikön ja sotajoukon rohkaisijana
Mitä nainen voi tehdä tilanteessa, jossa Herran kansa on perikadon partaalla eivätkä miehet nosta sormeaankaan asian korjaamiseksi? Pitääkö naisen ottaa siinä tilanteessa ohjakset omiin käsiinsä? ("Jos nämä olisivat vaiti, niin kivet huutaisivat."). Deboran ei kuitenkaan tarvinnut ryhtyä sotapäälliköksi, mutta Herra nimitti hänet sotajoukkojen rohkaisijan virkaan. Barak-niminen mies piti ensiksi nimittää (etten sanoisi: "houkutella") sotaväen päälliköksi. Herra oli näet käskenyt hänen koota armeijan ja luvannut antaa sille voiton.
Debora oli ilmeisesti ajatellut, että hänen tehtävänsä rajoittuisi Barakin rohkaisemiseen. Hän ei ollut lainkaan innokas lähtemään sotilasleiriin, saati sitten taistelukentälle, ja piti lähtöään vain hätäratkaisuna.Barak vastasi Deboralle: "Minä lähden, jos sinä lähdet kanssani. Mutta ellet lähde, en minäkään lähde." Silloin Debora sanoi: "Hyvä on, minä lähden kanssasi, mutta sinä et tästä retkestä saa kunniaa (Tuom.4:8-9).
Armeija koottiin metsäiselle Taborin vuorelle. Debora kulki miesten keskellä vahvistaen heidän uskoaan. Miehet näkivät, että naisprofeetta uskoi ihan vakavissaan voittoon - vihollisen raudoitetuista sotavaunuista huolimatta. Naisen kannustus voi olla miehelle uskomattoman tärkeä asia vaikeassa tilanteessa. Miehen rohkaiseminen taisteluun Jumalan kansan ja Jumalan sanan puolesta on mielestäni yksi naisprofeetan tärkeimpiä tehtäviä myös meidän aikanamme.
Kun armeija lopulta oli koottu ja jollakin tavalla harjoitettukin, sai Barak Deboran suun kautta uuden sanoman Herralta: "Lähde liikkeelle! Nyt on se päivä, jona Herra antaa (kanaanilaisen sotapäällikön) sinun käsiisi. Tiedäthän, että Herra itse kulkee sinun edelläsi!" (4:14). Jostakin syystä myös Debora joutui lähtemään taistelukentälle (4:10b).
Nyt puuttuu Herra itse taistelun kulkuun. Tulee ukkosmyrsky, valtavat vesimassat syöksyvät alas Karmelin kuivia rinteitä ja nostavat Kisonin puron pintaa muuttaen hedelmällisen tasangon kuohuvaksi mutavelliksi. Siinä tilanteessa on raudoitetuista sotavaunuista pelkkää harmia. Vaunut juuttuvat kiinni saveen, hevoset korskuvat, hyppivät takajaloillaan paniikin vallassa ja sotkeutuvat toistensa ohjaksiin.Taivaan tähdetkin taistelivat mukana (...) Kisonin puro huuhtoi vihollisen mennessään, Kisonin puro, ikiaikainen (5:20-21).
Tulvan keskellä ovat kevyesti aseistetut israelilaiset ehdottomassa etulyöntiasemassa. Kanaanilaisia kuolee kuin kärpäsiä, ja henkiin jääneet joutuvat vangiksi. Vihollisen sotajoukko tuhoutuu yhdessä päivässä. Kenraali jättää sotilaansa ja pakenee paikalta. Myöhemmin hänet tappaa paimentolaisnainen Jael omaan telttaansa.
Kisonin puro virtaa lähellä Megiddon kaupunkia. Vielä Ilmestyskirjassakin esiintyy tuo salaperäinen paikannimi Harmageddon, suomeksi "Megiddon kukkula" (Ilm.16:16). Siellä käydään nimittäin viimeinen taistelu ennen Herran päivää eli Jeesuksen paluuta. Deboran ja Barakin sota onkin itse asiassa tuon ratkaisevan taistelun ennakkokuva.
Me elämme nyt lopun aikaa, jolloin maailma on pahan vallassa. Uskon, että myös viimeisessä sodassa tarvitaan meidän naisten panosta miestemme rohkaisijana. Onko sinulla perheessäsi tai seurakunnassasi mies, paimen, joka joutuu sotimaan Herran sotia? Jos on, niin rohkaise häntä taisteluun Jumalan sanan puolesta, vaikka yleinen - ja jopa kirkollinenkin - mielipide pitäisi hänen vakaumustaan pilkkanaan. Älä kiellä häntä ryvettämästä rokkiaan tässä taistelussa.
Deboran sanoma: Herra voittaa vihollisensa
Deboran voitto laulu osoittaa, että sen kirjoittaja oli luku- ja kirjoitustaitoinen ja kirjallisesta lahjakas nainen. Hänen sanojaan lainasivat myöhemmin sekä Jeesus että Paavali (5:12, vrt. Ps.68:19 ja Ef.4:8. 5:31, vrt. Matt.13:40).
Israel oli taisteluun vihkiytynyt,
intoa täynnä kansa lähti sotaan.
Ylistäkää Herraa! Kuulkaa minua, kuninkaat,
kuunnelkaa, ruhtinaat!
Minä tahdon laulaa Herralle,
Minun soittoni ylistää Israelin Jumalaa.
Herra, kun sinä lähdet Seiristä,
kun saavut Edomin maasta,
silloin vapisee maa, silloin lankeaa taivaasta sade,
pilvet syöksevät vettä (5:2-4).
Nouse, Debora, nouse, nouse ja laula laulu!
Ylös, Barak, ota saaliiksesi vankeja,
sinä Abinoamin poika (5:12).
Debora osoittaa, että kansan ahdinko oli seurausta sen harjoittamasta epäjumalanpalveluksesta. Hän kritisoi hallitsevaa luokkaa "pehmoilusta" vaikeassa tilanteessa. Debora siis uskalsi julistaa kuulijoilleen myös lakia. Voittolaulu päättyy näin:Niin tuhoutuvat kaikki sinun vihollisesi, Herra,
mutta ne, jotka Herraa rakastavat,
ovat voitokkaat kuin nouseva aurinko (5:31).
Tämä oli Deboran esittämä profetia kaikkia aikoja varten: Herra voittaa sodan, yhtä hyvin Kisonin purolla kuin kerran Harmageddonissa - ja niin myös Suomessa. Viimeinen taistelu päättyy niin, että Jeesus ratsastaa paikalle valkoisen hevosen selässä (Ilm.19:11-21). Etkö tahtoisi olla siinä taistelussa voittajan puolella?
2. DEBORA Tuom.4-5. 1200-1100 luku eKr.?
Tuomari ja Lappidotin vaimo
Debora oli järjestyksessä neljäs Tuomarien kirjan tuomareista. Kertomus hänestä alkaa näin: "Israelissa oli siihen aikaan tuomarina naisprofeetta Debora, Lappidotin vaimo" (Tuom.4:4). Tässä meillä on toinen pätevä nainen VT:ssä, hänen tehtäväänsä voitaisiin nimittää korkeimman oikeuden tuomarin viraksi meidän päivinämme. Deboralla oli kaikesta päätellen ollut mahdollisuus opiskella Mooseksen lakia. Sen lisäksi hän oli kirjallisesti lahjakas.
Debora oli aivan ilmeisesti voimakas persoona. Nainen voi kuitenkin olla vahva kahdella tavalla. On niitä naisia, jotka lähtevät kilpasille miesten kanssa ja tahtovat päihittää heidät. Mutta on myös sellaisia vahvoja naisia, jotka tahtovat olla naisia, ei miehiä. He käyttävät tehtävässään niitä äidin ominaisuuksia, jotka Jumala on heihin luomisessa asettanut. He tahtovat olla naisia miehen rinnalla. Deboraa nimitetään Raamatussa paitsi naisprofeetaksi myös Israelin äidiksi (5:7*).
Vanhan testamentin aikaan miehen piti "allekirjoittaa" vaimonsa tärkeät päätökset, ennen kuin ne olivat päteviä (4.Moos.30:9). Deborankin oli siis täytynyt saada mieheltään lupa tuomarin virassa toimimiseen. Joskus vaimon korkeampi sivistystaso tai parempi yhteiskunnallinen asema aiheuttavat ristiriitoja avioliitossa. Mutta usein oikealla tavalla vahvan naisen taustalta löytyy vahva mies, joka kunnioittaa naistaan ja rohkaisee häntä hänen tehtävässään. Uskoisin, että juuri näin olivat asiat Lappidotin perheessä.
Israelin tilanne Deboran aikaan oli todella vaikea. Ensimmäistä kertaa tapahtui, että kertaalleen voitettu kanaanilaiskansa ryhtyi valloittamaan alueitaan takaisin. Pohjois-Israel sai kestää 20 vuotta julmaa miehitystä. Ryöstöjä ja raiskauksia tapahtui päivittäin. Ruuasta oli puute, koska kaupankäynti ja maanviljely olivat käyneet mahdottomiksi. Ihmiset jättivät suojattomat asuinsijansa maaseudulla ja pakenivat joko vuoriston perukoille tai muureilla varustettuihin kaupunkeihin.
Pohjoisen kanaanilaiskuninkaalla mahtava armeija, jonka ylpeys olivat 900 raudoitetut sotavaunut. Sellaiset vaunut olivat tuohon aikaan uusinta uutta sodankäynnin alalla. Rautakausi teki tässä vaiheessa vasta tuloaan Lähi-Itään, mutta Israel eli yhä pronssikautta. Voisimme ehkä verrata kanaanilaisten armeijan aseistusta nykyisiin ydinohjuksiin. Jolla niitä on, se on ylivoimainen taistellessaan tavanomaisin asein varustettua armeijaa vastaan.
Nainen sotapäällikön ja sotajoukon rohkaisijana
Mitä nainen voi tehdä tilanteessa, jossa Herran kansa on perikadon partaalla eivätkä miehet nosta sormeaankaan asian korjaamiseksi? Pitääkö naisen ottaa siinä tilanteessa ohjakset omiin käsiinsä? ("Jos nämä olisivat vaiti, niin kivet huutaisivat."). Deboran ei kuitenkaan tarvinnut ryhtyä sotapäälliköksi, mutta Herra nimitti hänet sotajoukkojen rohkaisijan virkaan. Barak-niminen mies piti ensiksi nimittää (etten sanoisi: "houkutella") sotaväen päälliköksi. Herra oli näet käskenyt hänen koota armeijan ja luvannut antaa sille voiton.
Debora oli ilmeisesti ajatellut, että hänen tehtävänsä rajoittuisi Barakin rohkaisemiseen. Hän ei ollut lainkaan innokas lähtemään sotilasleiriin, saati sitten taistelukentälle, ja piti lähtöään vain hätäratkaisuna.Barak vastasi Deboralle: "Minä lähden, jos sinä lähdet kanssani. Mutta ellet lähde, en minäkään lähde." Silloin Debora sanoi: "Hyvä on, minä lähden kanssasi, mutta sinä et tästä retkestä saa kunniaa (Tuom.4:8-9).
Armeija koottiin metsäiselle Taborin vuorelle. Debora kulki miesten keskellä vahvistaen heidän uskoaan. Miehet näkivät, että naisprofeetta uskoi ihan vakavissaan voittoon - vihollisen raudoitetuista sotavaunuista huolimatta. Naisen kannustus voi olla miehelle uskomattoman tärkeä asia vaikeassa tilanteessa. Miehen rohkaiseminen taisteluun Jumalan kansan ja Jumalan sanan puolesta on mielestäni yksi naisprofeetan tärkeimpiä tehtäviä myös meidän aikanamme.
Kun armeija lopulta oli koottu ja jollakin tavalla harjoitettukin, sai Barak Deboran suun kautta uuden sanoman Herralta: "Lähde liikkeelle! Nyt on se päivä, jona Herra antaa (kanaanilaisen sotapäällikön) sinun käsiisi. Tiedäthän, että Herra itse kulkee sinun edelläsi!" (4:14). Jostakin syystä myös Debora joutui lähtemään taistelukentälle (4:10b).
Nyt puuttuu Herra itse taistelun kulkuun. Tulee ukkosmyrsky, valtavat vesimassat syöksyvät alas Karmelin kuivia rinteitä ja nostavat Kisonin puron pintaa muuttaen hedelmällisen tasangon kuohuvaksi mutavelliksi. Siinä tilanteessa on raudoitetuista sotavaunuista pelkkää harmia. Vaunut juuttuvat kiinni saveen, hevoset korskuvat, hyppivät takajaloillaan paniikin vallassa ja sotkeutuvat toistensa ohjaksiin.Taivaan tähdetkin taistelivat mukana (...) Kisonin puro huuhtoi vihollisen mennessään, Kisonin puro, ikiaikainen (5:20-21).
Tulvan keskellä ovat kevyesti aseistetut israelilaiset ehdottomassa etulyöntiasemassa. Kanaanilaisia kuolee kuin kärpäsiä, ja henkiin jääneet joutuvat vangiksi. Vihollisen sotajoukko tuhoutuu yhdessä päivässä. Kenraali jättää sotilaansa ja pakenee paikalta. Myöhemmin hänet tappaa paimentolaisnainen Jael omaan telttaansa.
Kisonin puro virtaa lähellä Megiddon kaupunkia. Vielä Ilmestyskirjassakin esiintyy tuo salaperäinen paikannimi Harmageddon, suomeksi "Megiddon kukkula" (Ilm.16:16). Siellä käydään nimittäin viimeinen taistelu ennen Herran päivää eli Jeesuksen paluuta. Deboran ja Barakin sota onkin itse asiassa tuon ratkaisevan taistelun ennakkokuva.
Me elämme nyt lopun aikaa, jolloin maailma on pahan vallassa. Uskon, että myös viimeisessä sodassa tarvitaan meidän naisten panosta miestemme rohkaisijana. Onko sinulla perheessäsi tai seurakunnassasi mies, paimen, joka joutuu sotimaan Herran sotia? Jos on, niin rohkaise häntä taisteluun Jumalan sanan puolesta, vaikka yleinen - ja jopa kirkollinenkin - mielipide pitäisi hänen vakaumustaan pilkkanaan. Älä kiellä häntä ryvettämästä rokkiaan tässä taistelussa.
Deboran sanoma: Herra voittaa vihollisensa
Deboran voitto laulu osoittaa, että sen kirjoittaja oli luku- ja kirjoitustaitoinen ja kirjallisesta lahjakas nainen. Hänen sanojaan lainasivat myöhemmin sekä Jeesus että Paavali (5:12, vrt. Ps.68:19 ja Ef.4:8. 5:31, vrt. Matt.13:40).
Israel oli taisteluun vihkiytynyt,
intoa täynnä kansa lähti sotaan.
Ylistäkää Herraa! Kuulkaa minua, kuninkaat,
kuunnelkaa, ruhtinaat!
Minä tahdon laulaa Herralle,
Minun soittoni ylistää Israelin Jumalaa.
Herra, kun sinä lähdet Seiristä,
kun saavut Edomin maasta,
silloin vapisee maa, silloin lankeaa taivaasta sade,
pilvet syöksevät vettä (5:2-4).
Nouse, Debora, nouse, nouse ja laula laulu!
Ylös, Barak, ota saaliiksesi vankeja,
sinä Abinoamin poika (5:12).
Debora osoittaa, että kansan ahdinko oli seurausta sen harjoittamasta epäjumalanpalveluksesta. Hän kritisoi hallitsevaa luokkaa "pehmoilusta" vaikeassa tilanteessa. Debora siis uskalsi julistaa kuulijoilleen myös lakia. Voittolaulu päättyy näin:Niin tuhoutuvat kaikki sinun vihollisesi, Herra,
mutta ne, jotka Herraa rakastavat,
ovat voitokkaat kuin nouseva aurinko (5:31).
Tämä oli Deboran esittämä profetia kaikkia aikoja varten: Herra voittaa sodan, yhtä hyvin Kisonin purolla kuin kerran Harmageddonissa - ja niin myös Suomessa. Viimeinen taistelu päättyy niin, että Jeesus ratsastaa paikalle valkoisen hevosen selässä (Ilm.19:11-21). Etkö tahtoisi olla siinä taistelussa voittajan puolella?
