Isebelin kirkko
Kirjoittanut Mailis Janatuinen
C. ISEBELIN KIRKKO
Lopuksi vielä yksi varoittava esimerkki Ilmestyskirjasta. Johannes kertoo, miten ylösnoussut Jeesus lähetti kirjeen Tyatiran seurakunnalle. Sen kristityt saivat Vapahtajalta ensin kiitoksen sanan.
Tyatiran seurakunnan enkelille kirjoita: "Näin sanoo Jumalan Poika (...): Minä tiedän sinun tekosi, sinun rakkautesi ja uskosi, palvelumielesi ja kestävyytesi. Viime aikoina olet tehnyt vielä enemmän kuin alussa teit (Ilm.2:18-19).
Mutta näiden sanojen jälkeen seuraakin sitten ankara moite: yksi seurakunnan työntekijöistä, naisprofeetta, opettaa väärin. Naisen nimi "Isebel" on lainattu Vanhasta testamentista, kuningas Ahabin sidonilaiselta vaimolta, joka toi Israeliin 400 Baalin pappia, otti hengiltä oikeat profeetat, tapatti Nabotin saadakseen omakseen tämän viinitarhan ja vainosi sydämettömästi Eliaa (1 Kun.16:31).
Mutta sitä en sinussa hyväksy, että suvaitset tuota naista, tuota Isebeliä, joka sanoo itseään profeetaksi ja johtaa opetuksellaan minun palvelijoitani harhaan, harjoittamaan siveettömyyttä ja syömään epäjumalille uhrattua lihaa (ib.20).
Ehkä Isebel oli nimittänyt itse itsensä profeetan virkaan ("... sanoi itseään profeetaksi"). Seurakunta oli liian suvaitsevainen antaessaan naisen jatkaa toimintaansa, vaikka hänen opetuksensa ja elämänsä olikin Raamatun vastaista. Isebelin opetus myötäili nimittäin ympäröivän yhteiskunnan arvoja, ei Raamatun sanaa. Jeesus luonnehti Isebelin oppia "Saatanan salaisuuksiin vihkiytymiseksi" (24). Tilanne oli vakava, sillä naisprofeetta johti koko ajan heikkoja kristittyjä pois oikeasta uskosta ja puhtaasta elämästä.
Jokaista profetiaa ja puhetta on arvosteltava Raamatun valossa. Seurakunta ei saa antaa julistajien itsensä vapaasti päättää, puhuvatko he Raamatun mukaisesti vai sen vastaisesti. Tyatiran seurakunta ei ollut täyttänyt velvollisuuttaan tässä suhteessa. Se oli liian "suvaitsevainen" (20).
Isebel julisti, että jokaisella on oikeus tyydyttävään seksuaalielämään, ja pisti oman oppinsa käytäntöön häpeämättä. Ehkä hän oli rakastunut naimisissa olevaan mieheen eikä voinut tästä luopua. Miehestä tuli hänen rakastajansa, sitten rakastajia alkoi olla useampiakin kuin yksi. Onko sitten ihme, että Isebelin oppikin muuttui elämän mukana. On vaikeata kieltää toisilta se, minkä sallii itselleen.
Jeesus luki Tyatiran profetissalle kovan tuomion:
Olen antanut hänelle aikaa kääntyä, mutta hän ei halua luopua siveettömästä elämänmenostaan. Voi häntä! Minä suistan hänet sairasvuoteeseen ja kaikki hänen rakastajansa ankaraan ahdinkoon, elleivät he luovu hänen tavoistaan. Hänen lapsensa minä surmaan rutolla. Kaikki seurakunnat tulevat tietämään, kuka minä olen: minä tutkin sydämet ja ajatukset ja annan jokaiselle hänen tekojensa mukaan (ib.21-23).
Siveettömyys tarkoittaa tässä paitsi löyhää sukupuolimoraalia myös väärää oppia. Lapset taas tarkoittavat paitsi konkreettisia lapsia myös ihmisiä, jotka olivat Isebelin opin omaksuneet. (Muistamme, että monet VT:n profeetat rinnastivat toisiinsa uskottomuuden Jumalalle ja uskottomuuden aviopuolisolle.)
Jumalaa ei voi pettää. Seurakunnan työntekijän salaisista synneistä tulee kerran julkisia - useinhan ne päätyvät lööppeihin. Herra näyttää tavalla tai toisella, että hän ei puolustele syntiä, vaan kärsii yhdessä petetyn ja jätetyn kanssa. Rangaistus ei jää tulematta.
Isebel on varoittava esimerkki siitä, miten Jumalan sanan hylännyt nainen voi turmella seurakunnan opin ja elämän. Tämä on myös profetia siitä, miten lopun ajan kirkko muuttuu Isebelin kirkoksi. Siinä kirkossa naisen ei enää tarvitse olla alamainen, vaan hän saa päättää sekä opista että elämästä. Isebelin kirkossa ei mikään muu ole syntiä paitsi suvaitsemattomuus. Jumalan lakia ei tarvita, tasa-arvolaki riittää.
C. ISEBELIN KIRKKO
Lopuksi vielä yksi varoittava esimerkki Ilmestyskirjasta. Johannes kertoo, miten ylösnoussut Jeesus lähetti kirjeen Tyatiran seurakunnalle. Sen kristityt saivat Vapahtajalta ensin kiitoksen sanan.
Tyatiran seurakunnan enkelille kirjoita: "Näin sanoo Jumalan Poika (...): Minä tiedän sinun tekosi, sinun rakkautesi ja uskosi, palvelumielesi ja kestävyytesi. Viime aikoina olet tehnyt vielä enemmän kuin alussa teit (Ilm.2:18-19).
Mutta näiden sanojen jälkeen seuraakin sitten ankara moite: yksi seurakunnan työntekijöistä, naisprofeetta, opettaa väärin. Naisen nimi "Isebel" on lainattu Vanhasta testamentista, kuningas Ahabin sidonilaiselta vaimolta, joka toi Israeliin 400 Baalin pappia, otti hengiltä oikeat profeetat, tapatti Nabotin saadakseen omakseen tämän viinitarhan ja vainosi sydämettömästi Eliaa (1 Kun.16:31).
Mutta sitä en sinussa hyväksy, että suvaitset tuota naista, tuota Isebeliä, joka sanoo itseään profeetaksi ja johtaa opetuksellaan minun palvelijoitani harhaan, harjoittamaan siveettömyyttä ja syömään epäjumalille uhrattua lihaa (ib.20).
Ehkä Isebel oli nimittänyt itse itsensä profeetan virkaan ("... sanoi itseään profeetaksi"). Seurakunta oli liian suvaitsevainen antaessaan naisen jatkaa toimintaansa, vaikka hänen opetuksensa ja elämänsä olikin Raamatun vastaista. Isebelin opetus myötäili nimittäin ympäröivän yhteiskunnan arvoja, ei Raamatun sanaa. Jeesus luonnehti Isebelin oppia "Saatanan salaisuuksiin vihkiytymiseksi" (24). Tilanne oli vakava, sillä naisprofeetta johti koko ajan heikkoja kristittyjä pois oikeasta uskosta ja puhtaasta elämästä.
Jokaista profetiaa ja puhetta on arvosteltava Raamatun valossa. Seurakunta ei saa antaa julistajien itsensä vapaasti päättää, puhuvatko he Raamatun mukaisesti vai sen vastaisesti. Tyatiran seurakunta ei ollut täyttänyt velvollisuuttaan tässä suhteessa. Se oli liian "suvaitsevainen" (20).
Isebel julisti, että jokaisella on oikeus tyydyttävään seksuaalielämään, ja pisti oman oppinsa käytäntöön häpeämättä. Ehkä hän oli rakastunut naimisissa olevaan mieheen eikä voinut tästä luopua. Miehestä tuli hänen rakastajansa, sitten rakastajia alkoi olla useampiakin kuin yksi. Onko sitten ihme, että Isebelin oppikin muuttui elämän mukana. On vaikeata kieltää toisilta se, minkä sallii itselleen.
Jeesus luki Tyatiran profetissalle kovan tuomion:
Olen antanut hänelle aikaa kääntyä, mutta hän ei halua luopua siveettömästä elämänmenostaan. Voi häntä! Minä suistan hänet sairasvuoteeseen ja kaikki hänen rakastajansa ankaraan ahdinkoon, elleivät he luovu hänen tavoistaan. Hänen lapsensa minä surmaan rutolla. Kaikki seurakunnat tulevat tietämään, kuka minä olen: minä tutkin sydämet ja ajatukset ja annan jokaiselle hänen tekojensa mukaan (ib.21-23).
Siveettömyys tarkoittaa tässä paitsi löyhää sukupuolimoraalia myös väärää oppia. Lapset taas tarkoittavat paitsi konkreettisia lapsia myös ihmisiä, jotka olivat Isebelin opin omaksuneet. (Muistamme, että monet VT:n profeetat rinnastivat toisiinsa uskottomuuden Jumalalle ja uskottomuuden aviopuolisolle.)
Jumalaa ei voi pettää. Seurakunnan työntekijän salaisista synneistä tulee kerran julkisia - useinhan ne päätyvät lööppeihin. Herra näyttää tavalla tai toisella, että hän ei puolustele syntiä, vaan kärsii yhdessä petetyn ja jätetyn kanssa. Rangaistus ei jää tulematta.
Isebel on varoittava esimerkki siitä, miten Jumalan sanan hylännyt nainen voi turmella seurakunnan opin ja elämän. Tämä on myös profetia siitä, miten lopun ajan kirkko muuttuu Isebelin kirkoksi. Siinä kirkossa naisen ei enää tarvitse olla alamainen, vaan hän saa päättää sekä opista että elämästä. Isebelin kirkossa ei mikään muu ole syntiä paitsi suvaitsemattomuus. Jumalan lakia ei tarvita, tasa-arvolaki riittää.