Ihmisen luominen
Kirjoittanut Mailis Janatuinen
Ennen ihmisen luomista kolmiyhteinen Jumala piti neuvonpidon itsensä kanssa: "Tehkäämme ihminen, tehkäämme hänet kuvaksemme, kaltaiseksemme (1.Moos.1:26). Sitten kerrotaan, ettei Herra luonutkaan vain yhtä ihmistä, vaan kaksi: "mieheksi ja naiseksi hän loi heidät" (1:27). Mies ja nainen luotiin siis yhdessä Jumalan kuvaksi. Koska Jumala on yksi ja samalla kolme, niin ihminenkin piti luoda kahdeksi sukupuoleksi heijastamaan Jumalan persoonien välistä rakkautta.
Vaikuttaa melkein siltä kuin Jumala olisi halunnut aloittaa kertomuksensa ihmiskunnan vaiheista yllä olevalla jakeella juuri siksi, ettei naista voitaisi koskaan väheksyä miehen rinnalla. Itse asiassahan mies luotiin ensin ja vasta sitten hänen nainen - mutta Raamatussa kuvataan kaikkein ensimmäiseksi "ihmisen" - molempien sukupuolien - luominen.
Ja Jumala loi ihmisen kuvakseen, Jumalan kuvaksi hän hänet loi (1:27). Ennen kuin Raamattu paljastaa, mistä aineesta ja miten ihminen on luotu, se kertoo, kuka hänet loi ja minkä mallin mukaan. Ihminen ei ole apinan, vaan Jumalan kuva, ja nimenomaan Jumalan kuvana hän on mittaamattoman arvokas olento, jolla on elämässään tarkoitus ja päämäärä. Ihmisen ja eläimen välillä on suunnattoman suuri ero.
Raamatun ensimmäisessä luvussa puhutaan molempien sukupuolten luomisesta ikään kuin yhtenä ja samana asiana. Huomenlahjana mies ja nainen saavat Luojaltaan siunauksen, kun tämä sanoo heille: "Olkaa hedelmälliset, lisääntykää ja täyttäkää maa"(1:28a). Siunaus onkin yksi Raamatun - ja myös kädessäsi olevan kirjan - suuria teemoja. Hedelmällisyys, jälkeläisten saaminen kuuluu siihen erottamattomana osana. Kuten Jumala luo, niin pystyy ihminenkin luomaan - uusia ihmisiä yhtä hyvin kuin tiedettä ja taidettakin. Tämä on kaikki suurta siunausta.
Mutta ensimmäinen ihmispari saa myös tehtävän: sen on toimittava Luojansa sijaishallitsijana maan päällä: "Tehkää (maa) itsellenne alamaiseksi; ja vallitkaa meren kaloja, taivaan lintuja ja kaikkea, mikä maan päällä elää ja liikkuu" (1:28b). Tehtävä on osoitettu sekä miehelle että naiselle, jotka pääsevät ikään kuin luomakunnan kuninkaaksi ja kuningattareksi. Myös tässä suhteessa ihminen on Jumalansa kuva: kuten Jumala hallitsee, niin pystyy ihminenkin hallitsemaan sekä luontoa että toisia ihmisiä. Maan hallitseminen on ihmisen ensimmäinen kutsumus, ja niin se tulee olemaan viimeinenkin. "He hallitsevat kuninkaina aina ja iankaikkisesti" (Ilm.22:5).
Seuraavaksi Herra huolehtii luomakuntansa toimeentulosta sille ravinnoksi hedelmät ja kasvit. Lihansyöjiä ei maailmassa ole. Kaikkialla vallitsee sopusointu ja harmonia. "Minä annan teille kaikki siementä tekevät kasvit, joita maan päällä on, ja kaikki puut, joissa on siementä kantavat hedelmät. Olkoot ne teidän ravintonanne. Ja villieläimille ja taivaan linnuille ja kaikelle, mikä maan päällä elää ja liikkuu, minä annan ravinnoksi vihreät kasvit" (1:29-30).
Raamatun ensimmäinen luku päättyy niin, että Herra Jumala lepää seitsemännen päivän ja siunaa sen. Sapatti onkin Jumalan ihmiselle antaman siunauksen toinen aspekti: että näet elämän ei tarvitse olla ainaista työntekoa, vaan lepopäivä jaksottaa arkea säännöllisin väliajoin. Seitsemäntenä päivänä saa ihminen katsella edellisellä viikolla tekemäänsä työtä ja iloita sen tuloksista.
Ennen ihmisen luomista kolmiyhteinen Jumala piti neuvonpidon itsensä kanssa: "Tehkäämme ihminen, tehkäämme hänet kuvaksemme, kaltaiseksemme (1.Moos.1:26). Sitten kerrotaan, ettei Herra luonutkaan vain yhtä ihmistä, vaan kaksi: "mieheksi ja naiseksi hän loi heidät" (1:27). Mies ja nainen luotiin siis yhdessä Jumalan kuvaksi. Koska Jumala on yksi ja samalla kolme, niin ihminenkin piti luoda kahdeksi sukupuoleksi heijastamaan Jumalan persoonien välistä rakkautta.
Vaikuttaa melkein siltä kuin Jumala olisi halunnut aloittaa kertomuksensa ihmiskunnan vaiheista yllä olevalla jakeella juuri siksi, ettei naista voitaisi koskaan väheksyä miehen rinnalla. Itse asiassahan mies luotiin ensin ja vasta sitten hänen nainen - mutta Raamatussa kuvataan kaikkein ensimmäiseksi "ihmisen" - molempien sukupuolien - luominen.
Ja Jumala loi ihmisen kuvakseen, Jumalan kuvaksi hän hänet loi (1:27). Ennen kuin Raamattu paljastaa, mistä aineesta ja miten ihminen on luotu, se kertoo, kuka hänet loi ja minkä mallin mukaan. Ihminen ei ole apinan, vaan Jumalan kuva, ja nimenomaan Jumalan kuvana hän on mittaamattoman arvokas olento, jolla on elämässään tarkoitus ja päämäärä. Ihmisen ja eläimen välillä on suunnattoman suuri ero.
Raamatun ensimmäisessä luvussa puhutaan molempien sukupuolten luomisesta ikään kuin yhtenä ja samana asiana. Huomenlahjana mies ja nainen saavat Luojaltaan siunauksen, kun tämä sanoo heille: "Olkaa hedelmälliset, lisääntykää ja täyttäkää maa"(1:28a). Siunaus onkin yksi Raamatun - ja myös kädessäsi olevan kirjan - suuria teemoja. Hedelmällisyys, jälkeläisten saaminen kuuluu siihen erottamattomana osana. Kuten Jumala luo, niin pystyy ihminenkin luomaan - uusia ihmisiä yhtä hyvin kuin tiedettä ja taidettakin. Tämä on kaikki suurta siunausta.
Mutta ensimmäinen ihmispari saa myös tehtävän: sen on toimittava Luojansa sijaishallitsijana maan päällä: "Tehkää (maa) itsellenne alamaiseksi; ja vallitkaa meren kaloja, taivaan lintuja ja kaikkea, mikä maan päällä elää ja liikkuu" (1:28b). Tehtävä on osoitettu sekä miehelle että naiselle, jotka pääsevät ikään kuin luomakunnan kuninkaaksi ja kuningattareksi. Myös tässä suhteessa ihminen on Jumalansa kuva: kuten Jumala hallitsee, niin pystyy ihminenkin hallitsemaan sekä luontoa että toisia ihmisiä. Maan hallitseminen on ihmisen ensimmäinen kutsumus, ja niin se tulee olemaan viimeinenkin. "He hallitsevat kuninkaina aina ja iankaikkisesti" (Ilm.22:5).
Seuraavaksi Herra huolehtii luomakuntansa toimeentulosta sille ravinnoksi hedelmät ja kasvit. Lihansyöjiä ei maailmassa ole. Kaikkialla vallitsee sopusointu ja harmonia. "Minä annan teille kaikki siementä tekevät kasvit, joita maan päällä on, ja kaikki puut, joissa on siementä kantavat hedelmät. Olkoot ne teidän ravintonanne. Ja villieläimille ja taivaan linnuille ja kaikelle, mikä maan päällä elää ja liikkuu, minä annan ravinnoksi vihreät kasvit" (1:29-30).
Raamatun ensimmäinen luku päättyy niin, että Herra Jumala lepää seitsemännen päivän ja siunaa sen. Sapatti onkin Jumalan ihmiselle antaman siunauksen toinen aspekti: että näet elämän ei tarvitse olla ainaista työntekoa, vaan lepopäivä jaksottaa arkea säännöllisin väliajoin. Seitsemäntenä päivänä saa ihminen katsella edellisellä viikolla tekemäänsä työtä ja iloita sen tuloksista.
