Maria
Kirjoittanut Mailis Janatuinen
Elisabetia ja Mariaa ei nimitetä Raamatussa naisprofeetoiksi, mutta he kuuluvat heidän joukkoonsa; ovathan he saaneet olla välittämässä Raamatun lehdille Jumalan sanaa. Luukkaan 1. luku kertoo, että Maria lauloi ylistysvirtensä Elisabetin tervehdyksen kuultuaan. Näin hän sanoi:
Minun sieluni ylistää Herran suuruutta,
minun henkeni riemuitsee Jumalasta, Vapahtajastani,
sillä hän on luonut katseensa vähäiseen palvelijaansa.
Tästedes kaikki sukupolvet ylistävät minua autuaaksi,
sillä Voimallinen on tehnyt minulle suuria tekoja. Hänen nimensä on pyhä,
polvesta polveen hän osoittaa laupeutensa niille, jotka häntä pelkäävät.
Hänen kätensä on tehnyt mahtavia tekoja,
hän on lyönyt hajalle ne, joilla on ylpeät ajatukset sydämessään.
Hän on syössyt vallanpitäjät istuimiltaan ja korottanut alhaiset.
Nälkäiset hän on ruokkinut runsain määrin,
mutta rikkaat hän on lähettänyt tyhjin käsin pois.
Hän on pitänyt huolen palvelijastaan Israelista,
hän on muistanut kansaansa ja osoittanut laupeutensa
Abrahamille ja hänen jälkeläisilleen, ajasta aikaan,
niin kuin hän on isillemme luvannut. (Luukas 1:46-55).
Marian kiitosvirrestä huokuu tietoisuus omasta mitättömyydestä ja samalla Jumalan suuruudesta. Maria myöntää olevansa vain vähäinen palvelijatar, mutta silti autuas. Nuori tyttö tuntee Vanhan testamentin hämmästyttävän hyvin ja käyttää sen sanoja.
Ristin teologi Maria selvästi on, Hannalta, Samuelin äidiltä lainatuin sanoin. Hän ikään kuin näkee historian punaisen langan - sen että ylpeät tulevat aina nöyryytetyiksi. Tyrannit syöstään aina ennemmin tai myöhemmin valtaistuimeltaan. Mutta oikeastaan kiitosvirsi puhuu tulevaisuudesta, vaikkakin menneessä aikamuodossa. Jeesus tulisi olemaan juuri sellainen, kuin miksi Jumala Marian ylistysvirressä kuvataan. Hän katsoisi alhaisen puoleen, hän ruokkisi nälkäiset ja nöyrät hyvyydellään. Rikkaat ja omavanhurskaat hän löisi hajalle, syöksisi istuimeltaan, lähettäisi tyhjin käsin pois.
Maria tajuaa, että Jumala on ollut uskollinen ja muistanut lupauksensa, jonka antoi Aabrahamille 1800 vuotta aikaisemmin. Nyt syntyisi se siemen, jossa kaikki maailman kansat tulisivat siunatuiksi.
Elisabetia ja Mariaa ei nimitetä Raamatussa naisprofeetoiksi, mutta he kuuluvat heidän joukkoonsa; ovathan he saaneet olla välittämässä Raamatun lehdille Jumalan sanaa. Luukkaan 1. luku kertoo, että Maria lauloi ylistysvirtensä Elisabetin tervehdyksen kuultuaan. Näin hän sanoi:
Minun sieluni ylistää Herran suuruutta,
minun henkeni riemuitsee Jumalasta, Vapahtajastani,
sillä hän on luonut katseensa vähäiseen palvelijaansa.
Tästedes kaikki sukupolvet ylistävät minua autuaaksi,
sillä Voimallinen on tehnyt minulle suuria tekoja. Hänen nimensä on pyhä,
polvesta polveen hän osoittaa laupeutensa niille, jotka häntä pelkäävät.
Hänen kätensä on tehnyt mahtavia tekoja,
hän on lyönyt hajalle ne, joilla on ylpeät ajatukset sydämessään.
Hän on syössyt vallanpitäjät istuimiltaan ja korottanut alhaiset.
Nälkäiset hän on ruokkinut runsain määrin,
mutta rikkaat hän on lähettänyt tyhjin käsin pois.
Hän on pitänyt huolen palvelijastaan Israelista,
hän on muistanut kansaansa ja osoittanut laupeutensa
Abrahamille ja hänen jälkeläisilleen, ajasta aikaan,
niin kuin hän on isillemme luvannut. (Luukas 1:46-55).
Marian kiitosvirrestä huokuu tietoisuus omasta mitättömyydestä ja samalla Jumalan suuruudesta. Maria myöntää olevansa vain vähäinen palvelijatar, mutta silti autuas. Nuori tyttö tuntee Vanhan testamentin hämmästyttävän hyvin ja käyttää sen sanoja.
Ristin teologi Maria selvästi on, Hannalta, Samuelin äidiltä lainatuin sanoin. Hän ikään kuin näkee historian punaisen langan - sen että ylpeät tulevat aina nöyryytetyiksi. Tyrannit syöstään aina ennemmin tai myöhemmin valtaistuimeltaan. Mutta oikeastaan kiitosvirsi puhuu tulevaisuudesta, vaikkakin menneessä aikamuodossa. Jeesus tulisi olemaan juuri sellainen, kuin miksi Jumala Marian ylistysvirressä kuvataan. Hän katsoisi alhaisen puoleen, hän ruokkisi nälkäiset ja nöyrät hyvyydellään. Rikkaat ja omavanhurskaat hän löisi hajalle, syöksisi istuimeltaan, lähettäisi tyhjin käsin pois.
Maria tajuaa, että Jumala on ollut uskollinen ja muistanut lupauksensa, jonka antoi Aabrahamille 1800 vuotta aikaisemmin. Nyt syntyisi se siemen, jossa kaikki maailman kansat tulisivat siunatuiksi.
