Hanna
Kirjoittanut Mailis Janatuinen
3. HANNA 1.Sam.1-2. 1100-luku eKr.
Äidin uhri
Samuelin äiti Hanna on yksi Raamatun suuria rukoilijoita. 1. Sam.1 kuvaa, miten hän rukoili Herralta lasta Siilon pyhäkössä:
"Herra Sebaot! Jos sinä näet palvelijasi hädän ja muistat minua etkä unohda minua, vaan annat minulle poikalapsen, niin minä luovutan hänet sinulle koko hänen elämänsä ajaksi, eikä veitsi milloinkaan ole koskettava hänen hiuksiaan" (1:11).
Elkana oli leeviläinen, ja Hannan lapsella oli siis lain mukaankin velvollisuus tehdä palvelusta ilmestysmajassa. Leeviläiset asuivat kuitenkin yleensä kotonaan ja kävivät sieltä käsin hoitamassa tehtävänsä. Mutta nyt Hanna teki lupauksen: jos hän saisi lapsen, hän olisi valmis luovuttamaan tämän kokonaan Herran käyttöön. Lapsesta tulisi nasiiri.
Ei voida sanoa, että Hannan lupaus olisi hetken mielijohteesta tehty. Herran oli pitänyt kypsytellä nuorta naista vuosikaudet, ennen kuin tämä oli suostunut noin suureen uhriin. Mutta Jumala tarvitsi uskonpuhdistajan, ja samalla hän tarvitsi äidin, joka olisi valmis luovuttamaan lapsen hänen käyttöönsä.
Kun Elkana seuraavana vuonna alkoi valmistella Siilon matkaa, kieltäytyi Hanna lähtemästä hänen mukaansa. Vasta nyt hän kertoi miehelleen lupauksestaan, jonka oli edellisenä vuonna ilmestysmajassa tehnyt. "Sitten kun en enää imetä poikaa, vien hänet Herran kasvojen eteen, ja sinne hän saa jäädä koko elämänsä ajaksi" (1:22). Ja Elkana allekirjoitti vaimonsa lupauksen.
Kun poika sitten oli rinnasta vieroitettu, läksi Hanna viemään tätä Siiloon. Raamattu sanoo kauniisti, että Hanna vei Samuelin "Herran kasvojen eteen" (1:22). Hän ei vienyt lastaan minne tahansa, vaan juuri siihen paikkaan, missä Herra itse oli kohdattavissa armonvälineissään. Ilmestysmajassa Samuelille opetettaisiin Raamatun sanaa ja temppelipalvelusta. Siellä lapsi saisi kohdata Herran ja oppisi uskomaan häneen ja tottelemaan häntä.
Eelin tavatessaan Hanna muistutti häntä edellisestä kohtaamisesta: "Herrani, niin totta kuin elät, minä olen se nainen, joka viipyi pitkään luonasi rukoilemassa Jumalaa. Tätä poikaa minä rukoilin itselleni, ja Herra antoi minulle, mitä pyysin. Olkoon hän Herran oma koko elämänsä ajan" (1:26-28). Hanna suostui antamaan rakkaimpansa Herralle - ja Herralla oli Samuelille käyttöä 80 vuoden ajaksi.
Hannan sanoma: ristin teologia
Eikö olekin ihmeellistä, että Hanna pystyi laulamaan Herralle kiitoslaulun luopuessaan lapsestaan (1:24-28 ja 2:11). Tuo laulu kulkee Raamatussa Hannan kiitosvirren nimellä. Hanna luetaan naisprofeettojen joukkoon juuri siksi, että hän toimii tässä Jumalan sanan välittäjänä. Hanna oli varmaan sepittänyt kiitosvirttään imettäessään poikaansa 3-4 onnellisen vuoden ajan. Kuulkaapa, miten hän psalminsa aloittaa. Sinä-sana osoittaa, että tässä on kysymys rukouksesta. Laulaessaan virttään Hanna on onnellinen, ei onneton.
Sydämeni riemuitsee Herrasta, Herra nostaa minun pääni pystyyn. Minä voin rohkeasti vastata vihollisilleni, sinun avustasi minä iloitsen (1.Sam.2:1-2).
Hannan kiitosvirren suuri teema on se, miten "nurinkurisella" tavalla Jumala näyttää johdattavan omiaan täällä maan päällä. Hän ei anna meille vain elämää, vaan vie meidät ensin kuoleman varjon laaksoon. Hän ei useinkaan tee omiaan rikkaiksi, vaan köyhiksi ja kurjiksi. Sen sijaan, että hän nostaisi lapsensa maasta, hän saattaakin painaa tämän nenän saveen. Sen jonka Herra tahtoo viedä taivaaseen, hän viekin ensin helvettiin.
Tätä Jumalan käsittämätöntä toimintatapaa kutsui Luther ristin teologiaksi. Ristin teologia opettaa, että Jumala on salattu ja näyttää usein meidän silmissämme kaikkea muuta kuin rakkauden Jumalalta. Hänen rakkautensa on useimmiten uskon, ei näkemisen asia. Tämän opin muotoili Raamattuun ensimmäisen kerran nainen! Kas näin:
"Hedelmätön saa seitsemän lasta, mutta se, jolla oli monta poikaa, jää kuihtumaan yksin. Herra lähettää kuoleman ja antaa elämän, vie alas tuonelaan ja nostaa sieltä. Herra tekee köyhäksi ja antaa rikkauden, painaa maahan ja kohottaa. Hän ylentää tomusta mitättömän ja korottaa tuhkasta köyhän, sijoittaa heidät ylhäisten joukkoon ja antaa heille kunniasijan (2:5-7).
Hannan kiitosvirsi päättyy näin: "Hän antakoon voimaa kuninkaalleen, hän kohottakoon pystyyn voideltunsa pään!" Nämä jakeet sisältävät Raamatun ensimmäisen viittauksen siihen, että Herran voideltu Messias olisikin kuningas. (Voideltu = hepreaksi Messias, kreikaksi Kristus). Kun Jeesuksen äiti Maria sai kuulla tulevansa juuri tuon samaisen Messias-kuninkaan äidiksi, hän otti omaan ylistysvirteensä paljon aineksia Hannan kiitosvirrestä. Mariakin oli ristin teologi.
Ja niinhän siinä sitten käy, että Hannan poika Samuel saa voidella kuninkaaksi Daavidin, jonka suvusta syntyy tuhat vuotta myöhemmin Jeesus Voideltu. Hänestä tulee ristin teologian mukainen kuningas, joka tehdään köyhäksi, alennetaan, viedään tuonelaan, mutta nostetaan jälleen ylös.
Eikö olekin ihmeellistä, että Raamatussa ristin teologian muotoilee sanoiksi ensimmäistä kertaa nainen ja Messias-nimityksen ottaa käyttöön myös ensimmäistä kertaa nainen.
3. HANNA 1.Sam.1-2. 1100-luku eKr.
Äidin uhri
Samuelin äiti Hanna on yksi Raamatun suuria rukoilijoita. 1. Sam.1 kuvaa, miten hän rukoili Herralta lasta Siilon pyhäkössä:
"Herra Sebaot! Jos sinä näet palvelijasi hädän ja muistat minua etkä unohda minua, vaan annat minulle poikalapsen, niin minä luovutan hänet sinulle koko hänen elämänsä ajaksi, eikä veitsi milloinkaan ole koskettava hänen hiuksiaan" (1:11).
Elkana oli leeviläinen, ja Hannan lapsella oli siis lain mukaankin velvollisuus tehdä palvelusta ilmestysmajassa. Leeviläiset asuivat kuitenkin yleensä kotonaan ja kävivät sieltä käsin hoitamassa tehtävänsä. Mutta nyt Hanna teki lupauksen: jos hän saisi lapsen, hän olisi valmis luovuttamaan tämän kokonaan Herran käyttöön. Lapsesta tulisi nasiiri.
Ei voida sanoa, että Hannan lupaus olisi hetken mielijohteesta tehty. Herran oli pitänyt kypsytellä nuorta naista vuosikaudet, ennen kuin tämä oli suostunut noin suureen uhriin. Mutta Jumala tarvitsi uskonpuhdistajan, ja samalla hän tarvitsi äidin, joka olisi valmis luovuttamaan lapsen hänen käyttöönsä.
Kun Elkana seuraavana vuonna alkoi valmistella Siilon matkaa, kieltäytyi Hanna lähtemästä hänen mukaansa. Vasta nyt hän kertoi miehelleen lupauksestaan, jonka oli edellisenä vuonna ilmestysmajassa tehnyt. "Sitten kun en enää imetä poikaa, vien hänet Herran kasvojen eteen, ja sinne hän saa jäädä koko elämänsä ajaksi" (1:22). Ja Elkana allekirjoitti vaimonsa lupauksen.
Kun poika sitten oli rinnasta vieroitettu, läksi Hanna viemään tätä Siiloon. Raamattu sanoo kauniisti, että Hanna vei Samuelin "Herran kasvojen eteen" (1:22). Hän ei vienyt lastaan minne tahansa, vaan juuri siihen paikkaan, missä Herra itse oli kohdattavissa armonvälineissään. Ilmestysmajassa Samuelille opetettaisiin Raamatun sanaa ja temppelipalvelusta. Siellä lapsi saisi kohdata Herran ja oppisi uskomaan häneen ja tottelemaan häntä.
Eelin tavatessaan Hanna muistutti häntä edellisestä kohtaamisesta: "Herrani, niin totta kuin elät, minä olen se nainen, joka viipyi pitkään luonasi rukoilemassa Jumalaa. Tätä poikaa minä rukoilin itselleni, ja Herra antoi minulle, mitä pyysin. Olkoon hän Herran oma koko elämänsä ajan" (1:26-28). Hanna suostui antamaan rakkaimpansa Herralle - ja Herralla oli Samuelille käyttöä 80 vuoden ajaksi.
Hannan sanoma: ristin teologia
Eikö olekin ihmeellistä, että Hanna pystyi laulamaan Herralle kiitoslaulun luopuessaan lapsestaan (1:24-28 ja 2:11). Tuo laulu kulkee Raamatussa Hannan kiitosvirren nimellä. Hanna luetaan naisprofeettojen joukkoon juuri siksi, että hän toimii tässä Jumalan sanan välittäjänä. Hanna oli varmaan sepittänyt kiitosvirttään imettäessään poikaansa 3-4 onnellisen vuoden ajan. Kuulkaapa, miten hän psalminsa aloittaa. Sinä-sana osoittaa, että tässä on kysymys rukouksesta. Laulaessaan virttään Hanna on onnellinen, ei onneton.
Sydämeni riemuitsee Herrasta, Herra nostaa minun pääni pystyyn. Minä voin rohkeasti vastata vihollisilleni, sinun avustasi minä iloitsen (1.Sam.2:1-2).
Hannan kiitosvirren suuri teema on se, miten "nurinkurisella" tavalla Jumala näyttää johdattavan omiaan täällä maan päällä. Hän ei anna meille vain elämää, vaan vie meidät ensin kuoleman varjon laaksoon. Hän ei useinkaan tee omiaan rikkaiksi, vaan köyhiksi ja kurjiksi. Sen sijaan, että hän nostaisi lapsensa maasta, hän saattaakin painaa tämän nenän saveen. Sen jonka Herra tahtoo viedä taivaaseen, hän viekin ensin helvettiin.
Tätä Jumalan käsittämätöntä toimintatapaa kutsui Luther ristin teologiaksi. Ristin teologia opettaa, että Jumala on salattu ja näyttää usein meidän silmissämme kaikkea muuta kuin rakkauden Jumalalta. Hänen rakkautensa on useimmiten uskon, ei näkemisen asia. Tämän opin muotoili Raamattuun ensimmäisen kerran nainen! Kas näin:
"Hedelmätön saa seitsemän lasta, mutta se, jolla oli monta poikaa, jää kuihtumaan yksin. Herra lähettää kuoleman ja antaa elämän, vie alas tuonelaan ja nostaa sieltä. Herra tekee köyhäksi ja antaa rikkauden, painaa maahan ja kohottaa. Hän ylentää tomusta mitättömän ja korottaa tuhkasta köyhän, sijoittaa heidät ylhäisten joukkoon ja antaa heille kunniasijan (2:5-7).
Hannan kiitosvirsi päättyy näin: "Hän antakoon voimaa kuninkaalleen, hän kohottakoon pystyyn voideltunsa pään!" Nämä jakeet sisältävät Raamatun ensimmäisen viittauksen siihen, että Herran voideltu Messias olisikin kuningas. (Voideltu = hepreaksi Messias, kreikaksi Kristus). Kun Jeesuksen äiti Maria sai kuulla tulevansa juuri tuon samaisen Messias-kuninkaan äidiksi, hän otti omaan ylistysvirteensä paljon aineksia Hannan kiitosvirrestä. Mariakin oli ristin teologi.
Ja niinhän siinä sitten käy, että Hannan poika Samuel saa voidella kuninkaaksi Daavidin, jonka suvusta syntyy tuhat vuotta myöhemmin Jeesus Voideltu. Hänestä tulee ristin teologian mukainen kuningas, joka tehdään köyhäksi, alennetaan, viedään tuonelaan, mutta nostetaan jälleen ylös.
Eikö olekin ihmeellistä, että Raamatussa ristin teologian muotoilee sanoiksi ensimmäistä kertaa nainen ja Messias-nimityksen ottaa käyttöön myös ensimmäistä kertaa nainen.