Tabita – käsistään taitava
Kirjoittanut Mailis Janatuinen
Mutta Joppessa oli naisopetuslapsi, nimeltä Tabita, mikä kreikaksi käännettynä on: Dorkas; hän teki paljon hyviä töitä ja antoi runsaasti almuja (Apt.9:36*).
Tabitalle hänen vanhempansa olivat antaneet kauniin arameankielisen nimen ”gaselli”. Kreikkaa puhuvat kutsuivat häntä Dorkakseksi, mikä sekin tarkoittaa gasellia. Tabita kuului Joppen (nykyisen Jaffan) seurakuntaan. Ilmeisesti hän oli varakas nainen ilman omaa perhettä. Tässä meillä on ainoa nainen koko Uudessa testamentissa, josta käytetään nimitystä ”naisopetuslapsi”*. (Kreikaksi ”matheetria”, ei siis ”matheetees”, kuten miehistä sanottiin).
Kahdentoista apostolin joukkoon ei Jeesus valinnut naisia, mutta Apostolien teoissa opetuslapsen nimeä alettiin käyttää myös laajemmassa merkityksessä tarkoittamaan yleensä kristittyjä (Apt.11:26). Mutta, kuten sanottu, sanan ”opetuslapsi” feminiinimuoto ei esiinny kenenkään muun kuin Tabitan nimen yhteydessä. Eikö tuo arvonimi kuulostakin todella kauniilta? Se kuvaa hyvin sellaista naista, joka opetellut Jeesuksen jalkojen juuressa uskomaan, toivomaan ja rakastamaan, olipa elämä millaista tahansa.
Varmaan Tabita oli ollut yksinäinen, ennen kuin hän kohtasi Jeesuksen ja seurakunnan. Hänen perheestään ei mainita sanaakaan edes hänen kuolinpäivänään, mistä voimme päätellä, että sitä ei yksinkertaisesti ollut olemassa: ei vanhempia, ei miestä, ei lapsia. Mutta Joppen seurakunnasta Tabita sai itselleen uuden perheen ja uuden tehtävän.
Köyhien leskien osa oli tuohon aikaan hyvin vaikea, kuten se vieläkin on niissä maissa, joissa ei tunneta kunnollista sosiaaliturvaa. Tabita avusti heitä varoillaan runsain määrin. Ilmeisesti hän otti kotiinsa asumaan sekä arameaa että kreikkaa puhuvia naisia, luultavasti myös ei-kristittyjä. Sillä tavalla hän säästi seurakunnan varoja.
Tabita huolehti leskistä myös ompelemalla heille vaatteita. Tämä saattaa tuntua meistä täpötäysien vaatekaappien omistajista vähäpätöiseltä asialta, mutta sitä se ei suinkaan ole. Maailmasta löytyy vaikka kuinka paljon ihmisiä, joilla ei ole kunnollisia vaatteita päälle pantavaksi.
Moni aikamme nainen tavoittelee ihmeellisiä ja hengellisiä armolahjoja. Paavali sanoo kuitenkin, ettei kielillä puhuminen, profetoiminen ja salaisuuksien tietäminen ole mitään verrattuna rakkauteen. ”Rakkaus ei etsi omaa etuaan…” (1.Kor.13:5). Tällainen rakkaus ei koskaan katoa. Se vetää aina ja kaikkialla puoleensa ihmisiä. Tabitankin hyvyys vaikutti omalta osaltaan alkuseurakunnan nopeaan kasvuun. Lesket rakastivat suuresti hyväntekijäänsä.
Mutta noihin aikoihin (Tabita) sairastui ja kuoli, ja hänet pestiin ja kannettiin kattohuoneeseen (Apt.9:37).
Suru Joppen seurakunnassa oli lohduton. Lesket eivät tienneet, mihin he nyt joutuisivat, ja kuka heistä pitäisi huolta. Suuressa hädässään he päättivät turvautua Pietarin apuun.
Kun (Pietari) tuli paikalle, hänet vietiin kattohuoneeseen, ja leskivaimot kerääntyivät hänen ympärilleen ja näyttivät itkien hänelle paitoja ja muita vaatteita, jotka Dorkas oli tehnyt ollessaan vielä heidän kanssaan (Apt.9:39).
Muistona vainajasta olivat enää hänen taitavien käsiensä valmistamat vaatteet. Niissä näkyi Tabitan rakkaus yhä kouriintuntuvan, itkettävän selvästi. Niin, tiedämmehän me kaikki, miten rakas jokin käsityö voi olla sen jälkeen, kun sen tekijä on kuollut.
Pietari näki selvästi, että Joppen seurakunta ja sen lesket tarvitsivat yhä naisopetuslastaan. Siksi hän pyysi rohkeasti Jumalalta suurta ihmettä:
Pietari käski kaikkien poistua. Hän polvistui ja rukoili. Sitten hän kääntyi vainajan puoleen ja sanoi: ”Tabita, nouse!” Nainen avasi silmänsä, ja nähdessään Pietarin hän nousi istumaan. Pietari ojensi hänelle kätensä ja auttoi hänet jalkeille. Sitten Pietari kutsui huoneeseen lesket ja kaikki pyhät, ja he saivat nähdä, että Tabita oli elossa. Tapahtumasta levisi tieto ympäri Joppea, ja monet uskoivat nyt Herraan (Apt.9:40-42).
Tabitasta tuli yksi niitä harvoja ihmisiä, joiden Raamattu kertoo heränneen kuolleista. Vanhasta testamentista heitä löytyy kaksi, evankeliumeista kolme (Jeesus neljäntenä) ja apostolien teoista kaksi. Lesket saivat Tabitansa takaisin ja hän voi auttaa heitä vielä monta vuotta. Tämä tapaus sai aikaan suuren herätyksen Joppessa. Ja kuitenkin: kumpi asia Tabitan elämäntarinassa on koskettavampi: ihmekö vai arkisissa asioissa esiin tullut rakkaus?
Sisareni, etkö sinäkin tahtoisi rukoilla, että Herra tekisi sinusta todellisen naisopetuslapsen? Ehkä sinulla on taitavat kädet. Siinä tapauksessa voit ilahduttaa ystäviäsi kättesi töillä. Mutta myös köyhät lesket ympäri maailmaa tarvitsevat panostasi. Lähetystyö on aina mennyt eteenpäin uskollisten lähetysystävien käsitöiden ja rukousten voimalla.
Mutta Joppessa oli naisopetuslapsi, nimeltä Tabita, mikä kreikaksi käännettynä on: Dorkas; hän teki paljon hyviä töitä ja antoi runsaasti almuja (Apt.9:36*).
Tabitalle hänen vanhempansa olivat antaneet kauniin arameankielisen nimen ”gaselli”. Kreikkaa puhuvat kutsuivat häntä Dorkakseksi, mikä sekin tarkoittaa gasellia. Tabita kuului Joppen (nykyisen Jaffan) seurakuntaan. Ilmeisesti hän oli varakas nainen ilman omaa perhettä. Tässä meillä on ainoa nainen koko Uudessa testamentissa, josta käytetään nimitystä ”naisopetuslapsi”*. (Kreikaksi ”matheetria”, ei siis ”matheetees”, kuten miehistä sanottiin).
Kahdentoista apostolin joukkoon ei Jeesus valinnut naisia, mutta Apostolien teoissa opetuslapsen nimeä alettiin käyttää myös laajemmassa merkityksessä tarkoittamaan yleensä kristittyjä (Apt.11:26). Mutta, kuten sanottu, sanan ”opetuslapsi” feminiinimuoto ei esiinny kenenkään muun kuin Tabitan nimen yhteydessä. Eikö tuo arvonimi kuulostakin todella kauniilta? Se kuvaa hyvin sellaista naista, joka opetellut Jeesuksen jalkojen juuressa uskomaan, toivomaan ja rakastamaan, olipa elämä millaista tahansa.
Varmaan Tabita oli ollut yksinäinen, ennen kuin hän kohtasi Jeesuksen ja seurakunnan. Hänen perheestään ei mainita sanaakaan edes hänen kuolinpäivänään, mistä voimme päätellä, että sitä ei yksinkertaisesti ollut olemassa: ei vanhempia, ei miestä, ei lapsia. Mutta Joppen seurakunnasta Tabita sai itselleen uuden perheen ja uuden tehtävän.
Köyhien leskien osa oli tuohon aikaan hyvin vaikea, kuten se vieläkin on niissä maissa, joissa ei tunneta kunnollista sosiaaliturvaa. Tabita avusti heitä varoillaan runsain määrin. Ilmeisesti hän otti kotiinsa asumaan sekä arameaa että kreikkaa puhuvia naisia, luultavasti myös ei-kristittyjä. Sillä tavalla hän säästi seurakunnan varoja.
Tabita huolehti leskistä myös ompelemalla heille vaatteita. Tämä saattaa tuntua meistä täpötäysien vaatekaappien omistajista vähäpätöiseltä asialta, mutta sitä se ei suinkaan ole. Maailmasta löytyy vaikka kuinka paljon ihmisiä, joilla ei ole kunnollisia vaatteita päälle pantavaksi.
Moni aikamme nainen tavoittelee ihmeellisiä ja hengellisiä armolahjoja. Paavali sanoo kuitenkin, ettei kielillä puhuminen, profetoiminen ja salaisuuksien tietäminen ole mitään verrattuna rakkauteen. ”Rakkaus ei etsi omaa etuaan…” (1.Kor.13:5). Tällainen rakkaus ei koskaan katoa. Se vetää aina ja kaikkialla puoleensa ihmisiä. Tabitankin hyvyys vaikutti omalta osaltaan alkuseurakunnan nopeaan kasvuun. Lesket rakastivat suuresti hyväntekijäänsä.
Mutta noihin aikoihin (Tabita) sairastui ja kuoli, ja hänet pestiin ja kannettiin kattohuoneeseen (Apt.9:37).
Suru Joppen seurakunnassa oli lohduton. Lesket eivät tienneet, mihin he nyt joutuisivat, ja kuka heistä pitäisi huolta. Suuressa hädässään he päättivät turvautua Pietarin apuun.
Kun (Pietari) tuli paikalle, hänet vietiin kattohuoneeseen, ja leskivaimot kerääntyivät hänen ympärilleen ja näyttivät itkien hänelle paitoja ja muita vaatteita, jotka Dorkas oli tehnyt ollessaan vielä heidän kanssaan (Apt.9:39).
Muistona vainajasta olivat enää hänen taitavien käsiensä valmistamat vaatteet. Niissä näkyi Tabitan rakkaus yhä kouriintuntuvan, itkettävän selvästi. Niin, tiedämmehän me kaikki, miten rakas jokin käsityö voi olla sen jälkeen, kun sen tekijä on kuollut.
Pietari näki selvästi, että Joppen seurakunta ja sen lesket tarvitsivat yhä naisopetuslastaan. Siksi hän pyysi rohkeasti Jumalalta suurta ihmettä:
Pietari käski kaikkien poistua. Hän polvistui ja rukoili. Sitten hän kääntyi vainajan puoleen ja sanoi: ”Tabita, nouse!” Nainen avasi silmänsä, ja nähdessään Pietarin hän nousi istumaan. Pietari ojensi hänelle kätensä ja auttoi hänet jalkeille. Sitten Pietari kutsui huoneeseen lesket ja kaikki pyhät, ja he saivat nähdä, että Tabita oli elossa. Tapahtumasta levisi tieto ympäri Joppea, ja monet uskoivat nyt Herraan (Apt.9:40-42).
Tabitasta tuli yksi niitä harvoja ihmisiä, joiden Raamattu kertoo heränneen kuolleista. Vanhasta testamentista heitä löytyy kaksi, evankeliumeista kolme (Jeesus neljäntenä) ja apostolien teoista kaksi. Lesket saivat Tabitansa takaisin ja hän voi auttaa heitä vielä monta vuotta. Tämä tapaus sai aikaan suuren herätyksen Joppessa. Ja kuitenkin: kumpi asia Tabitan elämäntarinassa on koskettavampi: ihmekö vai arkisissa asioissa esiin tullut rakkaus?
Sisareni, etkö sinäkin tahtoisi rukoilla, että Herra tekisi sinusta todellisen naisopetuslapsen? Ehkä sinulla on taitavat kädet. Siinä tapauksessa voit ilahduttaa ystäviäsi kättesi töillä. Mutta myös köyhät lesket ympäri maailmaa tarvitsevat panostasi. Lähetystyö on aina mennyt eteenpäin uskollisten lähetysystävien käsitöiden ja rukousten voimalla.
