Isebel, naisen pohjanoteeraus Raamatussa
Kirjoittanut Mailis Janatuinen
Mainitsin edellä, ettei Jeesus koskaan puhunut kovia sanoja kenellekään naiselle henkilökohtaisesti. Tähän sääntöön on kuitenkin olemassa yksi poikkeus. Ilmestyskirja kertoo, miten ylösnoussut Jeesus lähetti Johanneksen kautta kirjeen kullekin Vähän Aasian seitsemälle seurakunnalle. Tyatiralle osoitetussa kirjeessä hän sanoo näin:”Minä tiedän sinun tekosi, sinun rakkautesi ja uskosi, palvelumielesi ja kestävyytesi. Viime aikoina olet tehnyt vielä enemmän kuin alussa teit. Mutta sitä minä en sinussa hyväksy, että suvaitset tuota naista, tuota Isebeliä, joka sanoo itseään profeetaksi ja johtaa opetuksellaan minun palvelijoitani harhaan, harjoittamaan siveettömyyttä ja syömään epäjumalille uhrattua lihaa. Olen antanut hänelle aikaa kääntyä, mutta hän ei halua luopua siveettömästä elämänmenostaan” (Ilm.2:19-21).
Tyatiran omatekoisen profetissan nimi on lainattu Vanhan testamentin kauheimmalta naiselta, kuningas Ahabin sidonilaiselta vaimolta (1 Kun.16:31). Tämä kuningatarhan toi tullessaan 400 Baalin pappia Israeliin, otti hengiltä oikeat profeetat, tapatti Nabotin saadakseen omakseen tämän viinitarhan ja vainosi sydämettömästi Eliaa.
Ja nyt oli Tyatiran kristillinen seurakunta sallinut jonkun uuden Isebelin ryhtyä opettajakseen. Tämän naisen oppi oli varsin vapaamielistä, etenkin juuri epäjumalanpalveluksen ja seksuaalielämän alueella. ”Profetissa” antoi ymmärtää, ettei avioliiton ulkopuolinen seksi ollut mitään syntiä. Onhan ihmisellä oikeus tyydyttävään seksuaalielämään siviilisäädystä ja mieltymyksistä riippumatta! Isebel pani oman oppinsa käytäntöön häpeämättä: piti useitakin rakastajia samalla kertaa (ib.22).
Jeesus ilmoittaa Tyatiran uskoville jyrkin sanakääntein, että tuollaisen naisen opetus vie kuulijansa Saatanan syvyyksiin (ib.24). Isebelin oppia ja elämää ei saa suvaita kristillisessä seurakunnassa, sillä hän johtaa koko ajan heikkoja pois oikeasta uskosta.
Uskon, että Jeesuksen jyrkillä sanoilla Raamatun viimeisessä kirjassa on jotain sanottavaa myös meidän ajallemme. Entä jos ne viittaavat esimerkiksi meidän aikamme feministiteologiaan. Feministiteologien joukossa kun on valitettavan paljon niitä, jotka hylkäävät Raamattuun kirjoitetun Jumalan lain – ja aivan erityisesti kristillisen sukupuolimoraalin. Jeesus varoittaa, että näistä isebeleistä on pysyttävä loitolla. Meidän kansankirkkotilanteessamme tämä tarkoittaa: Jumalan sanan kieltävää naista (sen enempää kuin miestäkään) ei pidä kutsua tilaisuuksiin, joista itse voi määrätä, eikä häntä saa mennä kuuntelemaankaan, olipa hänellä kuinka kirkollinen titteli hyvänsä.
Mainitsin edellä, ettei Jeesus koskaan puhunut kovia sanoja kenellekään naiselle henkilökohtaisesti. Tähän sääntöön on kuitenkin olemassa yksi poikkeus. Ilmestyskirja kertoo, miten ylösnoussut Jeesus lähetti Johanneksen kautta kirjeen kullekin Vähän Aasian seitsemälle seurakunnalle. Tyatiralle osoitetussa kirjeessä hän sanoo näin:”Minä tiedän sinun tekosi, sinun rakkautesi ja uskosi, palvelumielesi ja kestävyytesi. Viime aikoina olet tehnyt vielä enemmän kuin alussa teit. Mutta sitä minä en sinussa hyväksy, että suvaitset tuota naista, tuota Isebeliä, joka sanoo itseään profeetaksi ja johtaa opetuksellaan minun palvelijoitani harhaan, harjoittamaan siveettömyyttä ja syömään epäjumalille uhrattua lihaa. Olen antanut hänelle aikaa kääntyä, mutta hän ei halua luopua siveettömästä elämänmenostaan” (Ilm.2:19-21).
Tyatiran omatekoisen profetissan nimi on lainattu Vanhan testamentin kauheimmalta naiselta, kuningas Ahabin sidonilaiselta vaimolta (1 Kun.16:31). Tämä kuningatarhan toi tullessaan 400 Baalin pappia Israeliin, otti hengiltä oikeat profeetat, tapatti Nabotin saadakseen omakseen tämän viinitarhan ja vainosi sydämettömästi Eliaa.
Ja nyt oli Tyatiran kristillinen seurakunta sallinut jonkun uuden Isebelin ryhtyä opettajakseen. Tämän naisen oppi oli varsin vapaamielistä, etenkin juuri epäjumalanpalveluksen ja seksuaalielämän alueella. ”Profetissa” antoi ymmärtää, ettei avioliiton ulkopuolinen seksi ollut mitään syntiä. Onhan ihmisellä oikeus tyydyttävään seksuaalielämään siviilisäädystä ja mieltymyksistä riippumatta! Isebel pani oman oppinsa käytäntöön häpeämättä: piti useitakin rakastajia samalla kertaa (ib.22).
Jeesus ilmoittaa Tyatiran uskoville jyrkin sanakääntein, että tuollaisen naisen opetus vie kuulijansa Saatanan syvyyksiin (ib.24). Isebelin oppia ja elämää ei saa suvaita kristillisessä seurakunnassa, sillä hän johtaa koko ajan heikkoja pois oikeasta uskosta.
Uskon, että Jeesuksen jyrkillä sanoilla Raamatun viimeisessä kirjassa on jotain sanottavaa myös meidän ajallemme. Entä jos ne viittaavat esimerkiksi meidän aikamme feministiteologiaan. Feministiteologien joukossa kun on valitettavan paljon niitä, jotka hylkäävät Raamattuun kirjoitetun Jumalan lain – ja aivan erityisesti kristillisen sukupuolimoraalin. Jeesus varoittaa, että näistä isebeleistä on pysyttävä loitolla. Meidän kansankirkkotilanteessamme tämä tarkoittaa: Jumalan sanan kieltävää naista (sen enempää kuin miestäkään) ei pidä kutsua tilaisuuksiin, joista itse voi määrätä, eikä häntä saa mennä kuuntelemaankaan, olipa hänellä kuinka kirkollinen titteli hyvänsä.
