Eunike – lähetyssaarnaajan äiti
Kirjoittanut Mailis Janatuinen
Euniken opimme tuntemaan Apostolien teoista ja kirjeistä Timoteuksen äitinä. Hän oli kreikkalaisen pakanan kanssa avioitunut juutalainen nainen, joka asui Vähän Aasian Lystrassa, nykyisen Turkin sisäosissa. Paavali mainitsee nimeltä myös hänen äitinsä Looiksen (2.Tim.1:5).
Loois oli opettanut tyttärensä uskomaan Jumalan sanaan ja rakastamaan sitä. Äiti ja isoäiti opettivat sitten yksissä tuumin pikku Timoteukselle pyhiä kirjoituksia. Juutalaista hänestä ei kuitenkaan tehty. Ehkä kreikkalainen isä kieltäytyi antamasta lupaa pojan ympärileikkaukseen.
Pidä sinä kiinni siitä, minkä olet oppinut. Sinähän olet siitä varma, koska tiedät, keiltä olet sen oppinut. Olet myös ja lapsesta asti tuntenut pyhät kirjoitukset, jotka voivat antaa sinulle viisautta (…) Näin Jumalan ihmisestä tulee täydellinen ja kaikkeen hyvään kykenevä (2.Tim.3:14-17).
Raamatun kertominen lapsille onkin vanhempien ja isovanhempien tärkein tehtävä. Niin kiire ei äidillä ja isällä saa olla, ettei heillä päivittäin olisi aikaa pieneen raamattu- ja rukoushetkeen lastensa kanssa. Isovanhemmat voivat toimia tällä tavalla aina tavatessaan lapsenlapsensa.
Lapsen sydän on hyvää maata, parempaa kuin aikuisen. Jumalan sana juurtuu helposti sen maaperään. Onnellinen tuo Timoteus, jonka sydän täyttyi vähitellen oikealla viisaudella, sen sijaan että se olisi ahdettu täyteen kaikenlaisia hyödyttömiä tai suorastaan vahingollisia asioita.
Vuonna 48 saapui Lystraan mies, joka muutti lopullisesti ja perusteellisesti Euniken elämän. Kaikki alkoi siitä, kun tämä outo vieras paransi syntymästään asti ramman miehen. Lystralaiset luulivat häntä kreikkalaiseksi jumalaksi Hermeeksi ja hänen seuralaistaan Zeukseksi, ja aikoivat uhrata heille härän. Paavali ja Barnabas – sillä hehän siinä olivat – estivät uhraamisen ja alkoivat julistaa kokoontuneille ihmisille evankeliumia Jeesuksesta (Apt.14:8-17).
Naapurikaupungin juutalaisten yllytyksestä lystralaisten ihastus muuttui kuitenkin kohta vihastukseksi. Paavalia kivitettiin niin, että hän jo hetken aikaa näytti kuolleelta. Lähetyssaarnaajien ei auttanut kuin lähteä kaupungista. Lystran seurakunta oli kuitenkin perustettu. Eunike ja Looiskin olivat tulleet uskoon.
Seuraavalla lähetysmatkallaan Paavali löysi Lystrasta Euniken pojan. Timoteusta pidettiin nuoresta iästään huolimatta suuressa arvossa kotiseurakunnassaan samoin kuin Ikonionin naapuriseurakunnassa (Apt.16:1-3). Paavali pyysi nuorta miestä mukaansa oppilaakseen. Kysymyksessä oli mitä ihanteellisin oppisopimuksen muoto – näin kasvatettiin alkukirkkoon uusia vastuunkantajia ja lähetystyöntekijöitä. Timoteuksen valintaan vaikutti varmaan myös se profetia, jonka hän oli saanut uskoon tullessaan tai kasteensa yhteydessä (1.Tim.1:18-19 ja 4:14; 2.Kor.1:6).
Matkustaminen oli kuitenkin vaarallista tuohon aikaan. Oli rosvoja, haaksirikkoja, korkeita vuoria, kuohuvia jokia. Lisäksi tulivat mellakat, joihin lähetyssaarnaajat yhä uudelleen joutuivat sanomansa tähden. Kyllä siinä koko ajan oli henki vaarassa.
Varmaan äidistä ja isoäidistä tuntui vaikealta luopua rakkaasta pojasta, etenkin kun he tiesivät tämän olevan luonteeltaan arka (1.Kor.16:10-11; 2.Tim.1:7-8). Niin, ehkä biologisista vanhemmista tuntuu joskus vaikealta, kun hengellinen isä tai äiti tulee ja näyttää ottavan heidän paikkansa. Paavali rakasti Timoteusta kuin tämä olisi ollut hänen oma poikansa. Timoteus puolestaan oli niin kiintynyt apostoliin, että itki joutuessaan hänestä eroon (2.Tim.1:4).
Eunike on Marian kanssa lähetyssaarnaajan äidin prototyyppi Raamatussa. Hän oli nainen, joka osasi päästää lapsestaan irti ja lähettää hänet Herran työhön maailman ääriin asti. Lähetyssaarnaajan äitinä hän joutui opettelemaan sitä läksyä, että kävi miten kävi, hänen rakkaalleen ei voi tapahtua mitään muuta kuin Jumalan hyvä tahto. Timoteus puolestaan tiesi, että missä päin maailmaa hän liikkuisikin, niin äiti ja isoäiti kyllä rukoilisivat hänen puolestaan.
Sinun puoleesi, Herra, minä käännyn.
Jumalani, sinun apuusi minä luotan.
Enhän luota turhaan?
Ei kukaan, joka luottaa sinuun, jää vaille apuasi.
Timoteus kulki satunnaisesti Lystran ohi lähetysmatkoillaan. Eunike ei nähnyt häntä kuin muutaman vuoden välein, jos silloinkaan. Äiti oli varmaan pääsääntöisesti iloinen siitä, että hänen poikansa sai kuuluttaa ilosanomaa ympäri maailmaa. Mutta ehkä ikävä kalvoi joskus sydäntä – etenkin kun kommunikaatio oli tuohon aikaan sitä mitä se oli.
Heprealaiskirjeen kirjoittaja on viimeinen, joka mainitsee Timoteuksen nimen Raamatussa. Kirje on ilmeisesti lähetetty Rooman kristityille:Vielä voin kertoa teille, että veljemme Timoteus on päässyt vapaaksi. Jos hän tulee ajoissa, otan hänet mukaani teidän luoksenne (Hepr.13:23).
Paavalin kuoltua Timoteus joutui siis vankilaan, mutta pääsi sitten vapaaksi. Hänen senjälkeisestä kohtalostaan ei ole säilynyt tietoa jälkipolville. Ei kuitenkaan liene liian paljon arvattu, jos oletamme, että Timoteuksesta tuli toisen polven johtaja maailmanlaajuiseen kristilliseen kirkkoon.
Oliko Eunike onnellinen äiti? Oli, tuhat kertaa oli. Hänen ei tarvinnut nähdä lapsensa elämän kuluvan rahan, nautinnon ja oman voiton pyyntiin. Timoteuksella oli suuri ja tärkeä elämäntehtävä suoritettavanaan. Moni vanhempi tahtoisi järjestää lapsilleen ja lapsenlapsilleen mahdollisimman helpon ja huolista vapaan elämän. Helppo elämä on kuitenkin vääjäämättä myös tyhjä elämä.
Jos Jeesus pyytää sinulta samaa uhria kuin Eunikelta: että annat lapsesi/ lapsenlapsesi lähteä vaikeihin, jopa vaarallisiin olosuhteisiin lähetyskäskyä toteuttamaan, niin mitä sinä hänelle vastaat? Itse sanoin omille vanhemmilleni heidän yhteisillä 75-vuotisjuhlillaan kiitoksen sanan siitä, etteivät he kertaakaan ole koettaneet estää minua lähtemästä sinne, minne Jeesus on nähnyt hyväksi minua kutsua.
Euniken opimme tuntemaan Apostolien teoista ja kirjeistä Timoteuksen äitinä. Hän oli kreikkalaisen pakanan kanssa avioitunut juutalainen nainen, joka asui Vähän Aasian Lystrassa, nykyisen Turkin sisäosissa. Paavali mainitsee nimeltä myös hänen äitinsä Looiksen (2.Tim.1:5).
Loois oli opettanut tyttärensä uskomaan Jumalan sanaan ja rakastamaan sitä. Äiti ja isoäiti opettivat sitten yksissä tuumin pikku Timoteukselle pyhiä kirjoituksia. Juutalaista hänestä ei kuitenkaan tehty. Ehkä kreikkalainen isä kieltäytyi antamasta lupaa pojan ympärileikkaukseen.
Pidä sinä kiinni siitä, minkä olet oppinut. Sinähän olet siitä varma, koska tiedät, keiltä olet sen oppinut. Olet myös ja lapsesta asti tuntenut pyhät kirjoitukset, jotka voivat antaa sinulle viisautta (…) Näin Jumalan ihmisestä tulee täydellinen ja kaikkeen hyvään kykenevä (2.Tim.3:14-17).
Raamatun kertominen lapsille onkin vanhempien ja isovanhempien tärkein tehtävä. Niin kiire ei äidillä ja isällä saa olla, ettei heillä päivittäin olisi aikaa pieneen raamattu- ja rukoushetkeen lastensa kanssa. Isovanhemmat voivat toimia tällä tavalla aina tavatessaan lapsenlapsensa.
Lapsen sydän on hyvää maata, parempaa kuin aikuisen. Jumalan sana juurtuu helposti sen maaperään. Onnellinen tuo Timoteus, jonka sydän täyttyi vähitellen oikealla viisaudella, sen sijaan että se olisi ahdettu täyteen kaikenlaisia hyödyttömiä tai suorastaan vahingollisia asioita.
Vuonna 48 saapui Lystraan mies, joka muutti lopullisesti ja perusteellisesti Euniken elämän. Kaikki alkoi siitä, kun tämä outo vieras paransi syntymästään asti ramman miehen. Lystralaiset luulivat häntä kreikkalaiseksi jumalaksi Hermeeksi ja hänen seuralaistaan Zeukseksi, ja aikoivat uhrata heille härän. Paavali ja Barnabas – sillä hehän siinä olivat – estivät uhraamisen ja alkoivat julistaa kokoontuneille ihmisille evankeliumia Jeesuksesta (Apt.14:8-17).
Naapurikaupungin juutalaisten yllytyksestä lystralaisten ihastus muuttui kuitenkin kohta vihastukseksi. Paavalia kivitettiin niin, että hän jo hetken aikaa näytti kuolleelta. Lähetyssaarnaajien ei auttanut kuin lähteä kaupungista. Lystran seurakunta oli kuitenkin perustettu. Eunike ja Looiskin olivat tulleet uskoon.
Seuraavalla lähetysmatkallaan Paavali löysi Lystrasta Euniken pojan. Timoteusta pidettiin nuoresta iästään huolimatta suuressa arvossa kotiseurakunnassaan samoin kuin Ikonionin naapuriseurakunnassa (Apt.16:1-3). Paavali pyysi nuorta miestä mukaansa oppilaakseen. Kysymyksessä oli mitä ihanteellisin oppisopimuksen muoto – näin kasvatettiin alkukirkkoon uusia vastuunkantajia ja lähetystyöntekijöitä. Timoteuksen valintaan vaikutti varmaan myös se profetia, jonka hän oli saanut uskoon tullessaan tai kasteensa yhteydessä (1.Tim.1:18-19 ja 4:14; 2.Kor.1:6).
Matkustaminen oli kuitenkin vaarallista tuohon aikaan. Oli rosvoja, haaksirikkoja, korkeita vuoria, kuohuvia jokia. Lisäksi tulivat mellakat, joihin lähetyssaarnaajat yhä uudelleen joutuivat sanomansa tähden. Kyllä siinä koko ajan oli henki vaarassa.
Varmaan äidistä ja isoäidistä tuntui vaikealta luopua rakkaasta pojasta, etenkin kun he tiesivät tämän olevan luonteeltaan arka (1.Kor.16:10-11; 2.Tim.1:7-8). Niin, ehkä biologisista vanhemmista tuntuu joskus vaikealta, kun hengellinen isä tai äiti tulee ja näyttää ottavan heidän paikkansa. Paavali rakasti Timoteusta kuin tämä olisi ollut hänen oma poikansa. Timoteus puolestaan oli niin kiintynyt apostoliin, että itki joutuessaan hänestä eroon (2.Tim.1:4).
Eunike on Marian kanssa lähetyssaarnaajan äidin prototyyppi Raamatussa. Hän oli nainen, joka osasi päästää lapsestaan irti ja lähettää hänet Herran työhön maailman ääriin asti. Lähetyssaarnaajan äitinä hän joutui opettelemaan sitä läksyä, että kävi miten kävi, hänen rakkaalleen ei voi tapahtua mitään muuta kuin Jumalan hyvä tahto. Timoteus puolestaan tiesi, että missä päin maailmaa hän liikkuisikin, niin äiti ja isoäiti kyllä rukoilisivat hänen puolestaan.
Sinun puoleesi, Herra, minä käännyn.
Jumalani, sinun apuusi minä luotan.
Enhän luota turhaan?
Ei kukaan, joka luottaa sinuun, jää vaille apuasi.
Timoteus kulki satunnaisesti Lystran ohi lähetysmatkoillaan. Eunike ei nähnyt häntä kuin muutaman vuoden välein, jos silloinkaan. Äiti oli varmaan pääsääntöisesti iloinen siitä, että hänen poikansa sai kuuluttaa ilosanomaa ympäri maailmaa. Mutta ehkä ikävä kalvoi joskus sydäntä – etenkin kun kommunikaatio oli tuohon aikaan sitä mitä se oli.
Heprealaiskirjeen kirjoittaja on viimeinen, joka mainitsee Timoteuksen nimen Raamatussa. Kirje on ilmeisesti lähetetty Rooman kristityille:Vielä voin kertoa teille, että veljemme Timoteus on päässyt vapaaksi. Jos hän tulee ajoissa, otan hänet mukaani teidän luoksenne (Hepr.13:23).
Paavalin kuoltua Timoteus joutui siis vankilaan, mutta pääsi sitten vapaaksi. Hänen senjälkeisestä kohtalostaan ei ole säilynyt tietoa jälkipolville. Ei kuitenkaan liene liian paljon arvattu, jos oletamme, että Timoteuksesta tuli toisen polven johtaja maailmanlaajuiseen kristilliseen kirkkoon.
Oliko Eunike onnellinen äiti? Oli, tuhat kertaa oli. Hänen ei tarvinnut nähdä lapsensa elämän kuluvan rahan, nautinnon ja oman voiton pyyntiin. Timoteuksella oli suuri ja tärkeä elämäntehtävä suoritettavanaan. Moni vanhempi tahtoisi järjestää lapsilleen ja lapsenlapsilleen mahdollisimman helpon ja huolista vapaan elämän. Helppo elämä on kuitenkin vääjäämättä myös tyhjä elämä.
Jos Jeesus pyytää sinulta samaa uhria kuin Eunikelta: että annat lapsesi/ lapsenlapsesi lähteä vaikeihin, jopa vaarallisiin olosuhteisiin lähetyskäskyä toteuttamaan, niin mitä sinä hänelle vastaat? Itse sanoin omille vanhemmilleni heidän yhteisillä 75-vuotisjuhlillaan kiitoksen sanan siitä, etteivät he kertaakaan ole koettaneet estää minua lähtemästä sinne, minne Jeesus on nähnyt hyväksi minua kutsua.