Hulda
Kirjoittanut Mailis Janatuinen
5. HULDA 2.Aik.34, 600-luku eKr.
Uskonnollinen tilanne 600-luvulla eKr.
VT:n 5. naisprofeetta Hulda oli vaimo ja äiti, joka eli 600-luvulla eKr.. Hänen miehensä Sallum toimi temppelissä pyhien vaatteiden vartijana (2.Kun.22:14), mahdollisesti hän siis oli leeviläinen ja ehkäpä profeetta Jeremian setä (Jer.32). (Jos vm. olettamus pitää paikkansa, voimme olettaa Huldan myös osallistuneen Jeremian kasvatukseen. Miten paljon rukoileva täti voikaan vaikuttaa lapsen ja nuoren elämään!) Huldan taustasta emme tiedä muuta kuin hänen asuinpaikkansa; hän asui Jerusalemin "toisessa kaupunginosassa".
Juudan kansa oli vajonnut syvään alennustilaan 600-luvun ensimmäisellä puoliskolla jumalattoman Manasse-kuninkaan hallitessa maata. Epäjumalanpalvelus rehotti valtoimenaan. Teiden varsille oli rakennettu uhrikukkuloita, joiden päällä papit polttivat uhreja Baalille ja taivaankappaleille. Osa uhraajista oli virkaan vihittyjä Aaronin jälkeläisiä, jotka suhtautuivat Raamattuun yhtä vapaamielisesti kuin liberaaliteologit meidän päivinämme. Loput olivat uhripapeiksi ryhtyneitä maallikoita.
Pyhäkön portilla seisoi kaksi auringon kunniaksi pystytettyä hevospatsasta vaunuineen. Temppelirakennuksen katolla ja molemmilla esipihoilla oli epäjumalanalttareita. Temppeli oli täynnä esineitä, jotka tehty kanaanilaisjumala Baalin, naisjumala Astarten tai taivaan tähtien palvomista varten.
Mutta pahinta oli se, että temppelin alueella tarjottiin temppelivieraille homo- ja heteroseksiä. Kanaanilaisissa pyhäköissä asui näet mies- ja naispuolisia temppeliprostituoituja, eivätkä Juudan asukkaat tahtoneet oman temppelinsä jäävät missään suhteessa noita naapurimaiden palvontapaikkoja huonommaksi. (Joka ei usko äskeistä kuvausta, voi tarkastaa sen suoraan Raamatusta, ks. 2.Kun.23:4-16.)
600-luvun loppupuolella antoi Herra kansalleen vanhurskaan kuninkaan, kun 8-vuotias Josia nostettiin valtaistuimelle. Täytettyään 20-vuotta nuori kuningas rohkaisi mielensä ja aloitti kampanjan epäjumalia vastaan. Samalla hän järjesti rahankeräyksen, jotta rapistunut temppeli saataisiin korjatuksi. Silloin tapahtui jotain dramaattista. Jostakin puoliksi romahtaneesta temppelin kammiosta kirjakäärö, Mooseksen kirja (2.Aik.34:8-14).
Jumalan sana luettiin nuorelle kuninkaalle. Tämä säikähti sitä, miten suuri synti 1. käskyn rikkominen itse asiassa oli, ja miten kovilla rangaistuksilla sen rikkojia uhattiin. Josia ei ryhtynyt tulkitsemaan Jumalan sanasta pois sen tuomioita, kuten meidän aikanamme usein tehdään. Ei, hän repäisi vaatteensa ja lähetti hallituksensa etsimään jotakuta profeettaa, jolta voitaisiin kysyä tarkempia ohjeita.
Huldan sanoma: tuomio
Puusta katsoen luulisi, että hallitus olisi marssinut suoraa päätä miesprofeettojen Jeremian tai Sefanjan puheille. Mutta ei, neuvoa mentiinkin kysymään nais-profeetta Huldalta. Tämä seikka osoittaa, että tuota naista kohtaan tunnettiin Jerusalemissa suurta luottamusta. Nyt kuningas Josia halusi tietää, pitävätkö Raamatun uhkaukset ihan totta paikkansa? Tapahtuuko Juudan kansalle se onnettomuus, millä epäjumalanpalvelijoita, avioliiton rikkojia, valehtelijoita ja varkaita on Mooseksen laissa uhattu?
Mitä mahtoi Hulda miettiä, kun hänen tupaansa marssi koko maan hallitus esittämään hänelle hattu kourassa kuninkaan asian. Tunsiko Hulda itseensä kohdistuvaa painetta: sanoman pitäisi olla kuninkaalle mieluinen? Tämä on jokaisen profeetan kiusaus, ja väittäisin, että naisten kiusaus vielä enemmän kuin miesten. Naiset ovat luonnostaan empaattisia ja sympaattisia, eivätkä he mielellään julista kenellekään lakia ja tuomioita. Hulda kuitenkin pysyi uskollisena Jumalan sanalle ja välitti sen kuninkaalle juuri niin ankarana, kuin minä hän oli sen Herran suusta kuullut.
"Näin sanoo Herra, Israelin Jumala: 'Viekää miehelle, joka lähetti teidät luokseni, tämä Herran sana: Minä annan onnettomuuden kohdata tätä paikkaa ja sen asukkaita. Kaikki kiroukset, jotka on mainittu Juudan kuninkaalle luetussa kirjassa, minä panen täytäntöön. He ovat hylänneet minut ja polttaneet uhreja muille jumalille, ja näillä teoillaan he ovat saaneet vihani heräämään. Minun vihani tulvii tämän paikan ylle, eikä se ehdy.'
Mutta koska Juudan kuningas lähetti teidät tiedustelemaan Herran tahtoa, viekää hänelle tämä viesti: ... 'Sinä nöyrryit, sinä repäisit vaatteesi ja itkit edessäni, ja siksi minä kuulen sinua, sanoo Herra. Minä korjaan sinut isiesi luo, ja sinä pääset rauhassa hautaasi. Silmäsi eivät joudu näkemään sitä onnettomuutta, johon minä tämän paikan ja sen asukkaat saatan.'" Tämän vastauksen he toivat kuninkaalle (2.Aik.34:23b-28).
Väärä profeetta julistaa aina "rauha, rauha, ei hätää mitään". Jumala on rakkaus, kyllä hän meitä ymmärtää. Kaikki pääsevät taivaaseen. Mutta ei Hulda! Kuinkahan moni meidän aikamme naisprofeetta uskaltaisi seurata hänen esimerkkiään ja julistaa hallitukselle, eduskunnalle ja presidentille vastaavan sanoman: Jumalan viha iskee Suomen päälle, koska täällä on rikottu kymmentä käskyä: tuhottu avioliitto ja perhe, palvottu mammonaa tekemällä ostoskeskuksista temppeleitä, murhattu puoli miljoonaa lasta äitinsä kohtuun. Tämä on lainsäätäjien syytä, ja myös kirkon, joka antoi vaieten sen tapahtua.
Kuningas Josia suhtautui vakavasti Huldan sanoihin ja ajoi uskonpuhdistuksen asiaa seuraavat 13 vuotta. Hänen kuolemansa jälkeen Juuda palasi entiseen jumalattomuuteensa, kunnes Herran lopulta lähetti Babylonian sotajoukon tuhomaan sekä Jerusalemin että sen temppelin ja viemään kansan pakkosiirtolaisuuteen.
Huldasta emme kuule tämän jälkeen enää sanaakaan. Tämä naisprofeetta joutui elämään elämänsä tietäen, että hänen tai viimeistään hänen lastensa aikana kohtaisi Herran viha Juudan maata ja kansaa. (Jos hänen miehensä oli Jeremian setä, niin silloin Jer.32 kertoo erään tapauksen hänen pojastaan Jerusalemin piirityksen ajalta.)
Sama pätee meidän aikamme äiteihin. Näinä lopun aikoina on uskovien äitien satsattava lastensa kristilliseen kasvatukseen, etenkin Raamatun opettamiseen. On keskusteltava siitä, mitä lapset lukevat, pelaavat, näkevät. On kuljetettava heitä pyhäkouluun ja leireille tai pidettävä itse pyhäkoulua kotona. On opetettava kymmentä käskyä. On kerrottava, että kadotus on olemassa, ja siitä voi pelastaa meidät vain Jeesuksen uhrikuolema.
5. HULDA 2.Aik.34, 600-luku eKr.
Uskonnollinen tilanne 600-luvulla eKr.
VT:n 5. naisprofeetta Hulda oli vaimo ja äiti, joka eli 600-luvulla eKr.. Hänen miehensä Sallum toimi temppelissä pyhien vaatteiden vartijana (2.Kun.22:14), mahdollisesti hän siis oli leeviläinen ja ehkäpä profeetta Jeremian setä (Jer.32). (Jos vm. olettamus pitää paikkansa, voimme olettaa Huldan myös osallistuneen Jeremian kasvatukseen. Miten paljon rukoileva täti voikaan vaikuttaa lapsen ja nuoren elämään!) Huldan taustasta emme tiedä muuta kuin hänen asuinpaikkansa; hän asui Jerusalemin "toisessa kaupunginosassa".
Juudan kansa oli vajonnut syvään alennustilaan 600-luvun ensimmäisellä puoliskolla jumalattoman Manasse-kuninkaan hallitessa maata. Epäjumalanpalvelus rehotti valtoimenaan. Teiden varsille oli rakennettu uhrikukkuloita, joiden päällä papit polttivat uhreja Baalille ja taivaankappaleille. Osa uhraajista oli virkaan vihittyjä Aaronin jälkeläisiä, jotka suhtautuivat Raamattuun yhtä vapaamielisesti kuin liberaaliteologit meidän päivinämme. Loput olivat uhripapeiksi ryhtyneitä maallikoita.
Pyhäkön portilla seisoi kaksi auringon kunniaksi pystytettyä hevospatsasta vaunuineen. Temppelirakennuksen katolla ja molemmilla esipihoilla oli epäjumalanalttareita. Temppeli oli täynnä esineitä, jotka tehty kanaanilaisjumala Baalin, naisjumala Astarten tai taivaan tähtien palvomista varten.
Mutta pahinta oli se, että temppelin alueella tarjottiin temppelivieraille homo- ja heteroseksiä. Kanaanilaisissa pyhäköissä asui näet mies- ja naispuolisia temppeliprostituoituja, eivätkä Juudan asukkaat tahtoneet oman temppelinsä jäävät missään suhteessa noita naapurimaiden palvontapaikkoja huonommaksi. (Joka ei usko äskeistä kuvausta, voi tarkastaa sen suoraan Raamatusta, ks. 2.Kun.23:4-16.)
600-luvun loppupuolella antoi Herra kansalleen vanhurskaan kuninkaan, kun 8-vuotias Josia nostettiin valtaistuimelle. Täytettyään 20-vuotta nuori kuningas rohkaisi mielensä ja aloitti kampanjan epäjumalia vastaan. Samalla hän järjesti rahankeräyksen, jotta rapistunut temppeli saataisiin korjatuksi. Silloin tapahtui jotain dramaattista. Jostakin puoliksi romahtaneesta temppelin kammiosta kirjakäärö, Mooseksen kirja (2.Aik.34:8-14).
Jumalan sana luettiin nuorelle kuninkaalle. Tämä säikähti sitä, miten suuri synti 1. käskyn rikkominen itse asiassa oli, ja miten kovilla rangaistuksilla sen rikkojia uhattiin. Josia ei ryhtynyt tulkitsemaan Jumalan sanasta pois sen tuomioita, kuten meidän aikanamme usein tehdään. Ei, hän repäisi vaatteensa ja lähetti hallituksensa etsimään jotakuta profeettaa, jolta voitaisiin kysyä tarkempia ohjeita.
Huldan sanoma: tuomio
Puusta katsoen luulisi, että hallitus olisi marssinut suoraa päätä miesprofeettojen Jeremian tai Sefanjan puheille. Mutta ei, neuvoa mentiinkin kysymään nais-profeetta Huldalta. Tämä seikka osoittaa, että tuota naista kohtaan tunnettiin Jerusalemissa suurta luottamusta. Nyt kuningas Josia halusi tietää, pitävätkö Raamatun uhkaukset ihan totta paikkansa? Tapahtuuko Juudan kansalle se onnettomuus, millä epäjumalanpalvelijoita, avioliiton rikkojia, valehtelijoita ja varkaita on Mooseksen laissa uhattu?
Mitä mahtoi Hulda miettiä, kun hänen tupaansa marssi koko maan hallitus esittämään hänelle hattu kourassa kuninkaan asian. Tunsiko Hulda itseensä kohdistuvaa painetta: sanoman pitäisi olla kuninkaalle mieluinen? Tämä on jokaisen profeetan kiusaus, ja väittäisin, että naisten kiusaus vielä enemmän kuin miesten. Naiset ovat luonnostaan empaattisia ja sympaattisia, eivätkä he mielellään julista kenellekään lakia ja tuomioita. Hulda kuitenkin pysyi uskollisena Jumalan sanalle ja välitti sen kuninkaalle juuri niin ankarana, kuin minä hän oli sen Herran suusta kuullut.
"Näin sanoo Herra, Israelin Jumala: 'Viekää miehelle, joka lähetti teidät luokseni, tämä Herran sana: Minä annan onnettomuuden kohdata tätä paikkaa ja sen asukkaita. Kaikki kiroukset, jotka on mainittu Juudan kuninkaalle luetussa kirjassa, minä panen täytäntöön. He ovat hylänneet minut ja polttaneet uhreja muille jumalille, ja näillä teoillaan he ovat saaneet vihani heräämään. Minun vihani tulvii tämän paikan ylle, eikä se ehdy.'
Mutta koska Juudan kuningas lähetti teidät tiedustelemaan Herran tahtoa, viekää hänelle tämä viesti: ... 'Sinä nöyrryit, sinä repäisit vaatteesi ja itkit edessäni, ja siksi minä kuulen sinua, sanoo Herra. Minä korjaan sinut isiesi luo, ja sinä pääset rauhassa hautaasi. Silmäsi eivät joudu näkemään sitä onnettomuutta, johon minä tämän paikan ja sen asukkaat saatan.'" Tämän vastauksen he toivat kuninkaalle (2.Aik.34:23b-28).
Väärä profeetta julistaa aina "rauha, rauha, ei hätää mitään". Jumala on rakkaus, kyllä hän meitä ymmärtää. Kaikki pääsevät taivaaseen. Mutta ei Hulda! Kuinkahan moni meidän aikamme naisprofeetta uskaltaisi seurata hänen esimerkkiään ja julistaa hallitukselle, eduskunnalle ja presidentille vastaavan sanoman: Jumalan viha iskee Suomen päälle, koska täällä on rikottu kymmentä käskyä: tuhottu avioliitto ja perhe, palvottu mammonaa tekemällä ostoskeskuksista temppeleitä, murhattu puoli miljoonaa lasta äitinsä kohtuun. Tämä on lainsäätäjien syytä, ja myös kirkon, joka antoi vaieten sen tapahtua.
Kuningas Josia suhtautui vakavasti Huldan sanoihin ja ajoi uskonpuhdistuksen asiaa seuraavat 13 vuotta. Hänen kuolemansa jälkeen Juuda palasi entiseen jumalattomuuteensa, kunnes Herran lopulta lähetti Babylonian sotajoukon tuhomaan sekä Jerusalemin että sen temppelin ja viemään kansan pakkosiirtolaisuuteen.
Huldasta emme kuule tämän jälkeen enää sanaakaan. Tämä naisprofeetta joutui elämään elämänsä tietäen, että hänen tai viimeistään hänen lastensa aikana kohtaisi Herran viha Juudan maata ja kansaa. (Jos hänen miehensä oli Jeremian setä, niin silloin Jer.32 kertoo erään tapauksen hänen pojastaan Jerusalemin piirityksen ajalta.)
Sama pätee meidän aikamme äiteihin. Näinä lopun aikoina on uskovien äitien satsattava lastensa kristilliseen kasvatukseen, etenkin Raamatun opettamiseen. On keskusteltava siitä, mitä lapset lukevat, pelaavat, näkevät. On kuljetettava heitä pyhäkouluun ja leireille tai pidettävä itse pyhäkoulua kotona. On opetettava kymmentä käskyä. On kerrottava, että kadotus on olemassa, ja siitä voi pelastaa meidät vain Jeesuksen uhrikuolema.
