Paimenen tehtävät ja yleinen pappeus
Mailis Janatuinen
Johanneksen 10. luvusta käy ilmi, että seurakunnan paimen tekee samaa kuin lammaspaimenkin: ruokkii lampaita eli vastaa oikeasta opista. Taistelee sutta vastaan, jopa oman henkensä uhraten. Tämähän tarkoittaa sitä, että paimenen on pidettävä harhaopettajat poissa laumastaan. Hänen on uskallettava sanoa harhaopille "ei" yhtä kovalla äänellä kuin hän sanoo oikealle opille "kyllä" - vaikka se sitten maksaisi hänelle hänen virkansa tai jopa henkensäkin. Paimenelle kuuluu myös portinvartijan tehtävä, toisin sanoen siitä päättäminen, kuka pääsee kasteelle ja ehtoolliselle. Samoin lepää hänen harteillaan vastuu seurakunnan työntekijöiden opista ja elämästä.
Kun minä sanon jumalattomalle, että hänen on kuoltava, asetan sinut vastuuseen hänestä. Ellet sinä puhu hänelle, ellet varoita häntä hänen jumalattomuudestaan pelastaaksesi hänet, hän kuolee syntiensä tähden - ja hänen kuolemastaan minä vaadin tilille sinut (Hes.3:18).
Jos paimenen vastuu tarkoittaa tätä, niin kysynpä vain, kuka meistä naisista haluaa sen kannettavakseen?
Edellä emme ole puhuneet pappeudesta siinä merkityksessä, missä tätä käsitettä käytetään Vanhassa testamentissa. Uhripapin virka kuuluu uudessa liitossa kaikille kristityille yleisen pappeuden perusteella, niin hyvin miehille kuin naisillekin. Pietari puhuu kirjeessään molemmista sukupuolista kutsuessaan kristittyjä kuninkaalliseksi papistoksi.
"Mutta te olette valittu suku, kuninkaallinen papisto, pyhä heimo, Jumalan oma kansa, määrätty julistamaan hänen suuria tekojaan, joka teidät on pimeydestä kutsunut ihmeelliseen valoonsa" (1.Piet.2:9).
Meidän naisten pitää siis yleisen pappeuden perusteella julistaa ympäristöllemme Jumalan suuria tekoja siinä missä miestenkin. Me saamme välittää sovituksen sanomaa ja uhrata rukousuhreja miesten rinnalla. Meidän on myös arvosteltava seurakunnan oppia ja korotettava äänemme silloin, kun se ei ole Raamatun mukaista.
Tässä esityksessä jää käsittelemättä äidin virka, joka oli monimuotoinen UT:n seurakunnissa. Foibe oli diakoni, Priscilla oli "teologi", Dorkas palveli käsillään ja varoillaan. Pastoraalikirjeissä puhutaan lesken virasta, joka tarkoitti sitä, että vanhemmat naiset ohjasivat nuorempia kristilliseen elämään liittyvissä asioissa. Mutta Jeesus ei tehnyt naisista apostoleja eikä Paavali tehnyt heistä seurakuntien paimenia/ vanhimpia/ kaitsijoita. Isän virkaa heille ei annettu yhdessäkään Uuden testamentin seurakunnassa.
Johanneksen 10. luvusta käy ilmi, että seurakunnan paimen tekee samaa kuin lammaspaimenkin: ruokkii lampaita eli vastaa oikeasta opista. Taistelee sutta vastaan, jopa oman henkensä uhraten. Tämähän tarkoittaa sitä, että paimenen on pidettävä harhaopettajat poissa laumastaan. Hänen on uskallettava sanoa harhaopille "ei" yhtä kovalla äänellä kuin hän sanoo oikealle opille "kyllä" - vaikka se sitten maksaisi hänelle hänen virkansa tai jopa henkensäkin. Paimenelle kuuluu myös portinvartijan tehtävä, toisin sanoen siitä päättäminen, kuka pääsee kasteelle ja ehtoolliselle. Samoin lepää hänen harteillaan vastuu seurakunnan työntekijöiden opista ja elämästä.
Kun minä sanon jumalattomalle, että hänen on kuoltava, asetan sinut vastuuseen hänestä. Ellet sinä puhu hänelle, ellet varoita häntä hänen jumalattomuudestaan pelastaaksesi hänet, hän kuolee syntiensä tähden - ja hänen kuolemastaan minä vaadin tilille sinut (Hes.3:18).
Jos paimenen vastuu tarkoittaa tätä, niin kysynpä vain, kuka meistä naisista haluaa sen kannettavakseen?
Edellä emme ole puhuneet pappeudesta siinä merkityksessä, missä tätä käsitettä käytetään Vanhassa testamentissa. Uhripapin virka kuuluu uudessa liitossa kaikille kristityille yleisen pappeuden perusteella, niin hyvin miehille kuin naisillekin. Pietari puhuu kirjeessään molemmista sukupuolista kutsuessaan kristittyjä kuninkaalliseksi papistoksi.
"Mutta te olette valittu suku, kuninkaallinen papisto, pyhä heimo, Jumalan oma kansa, määrätty julistamaan hänen suuria tekojaan, joka teidät on pimeydestä kutsunut ihmeelliseen valoonsa" (1.Piet.2:9).
Meidän naisten pitää siis yleisen pappeuden perusteella julistaa ympäristöllemme Jumalan suuria tekoja siinä missä miestenkin. Me saamme välittää sovituksen sanomaa ja uhrata rukousuhreja miesten rinnalla. Meidän on myös arvosteltava seurakunnan oppia ja korotettava äänemme silloin, kun se ei ole Raamatun mukaista.
Tässä esityksessä jää käsittelemättä äidin virka, joka oli monimuotoinen UT:n seurakunnissa. Foibe oli diakoni, Priscilla oli "teologi", Dorkas palveli käsillään ja varoillaan. Pastoraalikirjeissä puhutaan lesken virasta, joka tarkoitti sitä, että vanhemmat naiset ohjasivat nuorempia kristilliseen elämään liittyvissä asioissa. Mutta Jeesus ei tehnyt naisista apostoleja eikä Paavali tehnyt heistä seurakuntien paimenia/ vanhimpia/ kaitsijoita. Isän virkaa heille ei annettu yhdessäkään Uuden testamentin seurakunnassa.
