Matilda Wrede
Kirjoittanut Mailis Janatuinen
Matilda Wrede aloittaa uudenlaisen vankien sielunhoidon. Ei perusta liikettä, mutta on itse instituutio.Wreden perhe asui Vaasan vankilan naapurissa ja vangit kävivät joskus tekemässä töitä heidän talossaan. Matilda oli parikymppinen säätyläisneiti aloittaessaan vierailut vankien luo. Hänellä oli nuoresta iästään huolimatta luontaista ymmärtämystä, rakkautta, auktoriteettia ja kuunteleva korva. Hän osasi myös julistaa evankeliumia sielunhoidossa. MW oli vapaakirkollinen, kuten niin monet säätyläiset 1800-luvun Suomessa.
Matilda oli vanhapiika, mutta ei toiminut harhaan menneen seksuaalienergian voimalla. Hän oli oikea, aito ihminen, joka näki vangissa toisen ihmisen ja rakasti häntä. Miten Matilda osasikaan jakaa omastaan – so. rahastaan ja ajastaan. Kakolan porukka tuli hänelle erityisen läheiseksi. MW on loistoesimerkki hedelmättömästä naisesta, jolla on lapsia enemmän kuin sillä, jolla on mies. ”Neidillä on sitten eri paljon poikia”, sanoikin joku vanki hänelle. Matildan armolahja oli hänen tietty ”epänaisellisuutensa”. Vangit eivät nähneet hänessä naista, mutta rakastivat häntä vilpittömästi ihmisenä.
Matilda ei pelännyt mitään eikä ketään. ”Kärrihurjatkin” sen tajusivat ja pysyivät aisoissa. Ei ollut olemassa sitä psykopaattia, johon Matildan vilpitön rakkaus ja Jumalan sana eivät olisi tehonneet. (vrt. Haapoja) Mutta miten MW:n tunne-elämä oikein toimi?
Autonomian ajan loppupuolella Matilda-parka sai porttikiellon Kakolaan ja muihin vankiloihin. Tai ei porttikieltoa, vaan sensuurin, joka esti häntä puhumasta vangin kanssa kahden kesken. Se oli suuri vääryys, vähemmän suosittujen vankilapappien ja vankilanjohtajien juonittelun tulos. Itse MW sanoi tämän tapahtuneen siksi, että hän näki liikaa. Matilda voitiin sysätä syrjään, koska hän oli nainen. Miehelle tuota temppua ei ehkä olisi uskallettu tehdä.
En voi sanoa muuta kuin että MW oli poikkeuksellisen rohkea, kutsumustietoinen ja hurskas naisihminen. Uudestikastettu ja täydellisesti antautunut (ilman huutomerkkiä). Mutta käytännön asioita MW ei taitanut lainkaan. Hänen ponnistelunsa vapautuneiden vankien siirtolan perustamiseksi nielivät valtavasti rahaa ja valuivat lopulta hukkaan.
Lähteet
Matilda Wrede aloittaa uudenlaisen vankien sielunhoidon. Ei perusta liikettä, mutta on itse instituutio.Wreden perhe asui Vaasan vankilan naapurissa ja vangit kävivät joskus tekemässä töitä heidän talossaan. Matilda oli parikymppinen säätyläisneiti aloittaessaan vierailut vankien luo. Hänellä oli nuoresta iästään huolimatta luontaista ymmärtämystä, rakkautta, auktoriteettia ja kuunteleva korva. Hän osasi myös julistaa evankeliumia sielunhoidossa. MW oli vapaakirkollinen, kuten niin monet säätyläiset 1800-luvun Suomessa.
Matilda oli vanhapiika, mutta ei toiminut harhaan menneen seksuaalienergian voimalla. Hän oli oikea, aito ihminen, joka näki vangissa toisen ihmisen ja rakasti häntä. Miten Matilda osasikaan jakaa omastaan – so. rahastaan ja ajastaan. Kakolan porukka tuli hänelle erityisen läheiseksi. MW on loistoesimerkki hedelmättömästä naisesta, jolla on lapsia enemmän kuin sillä, jolla on mies. ”Neidillä on sitten eri paljon poikia”, sanoikin joku vanki hänelle. Matildan armolahja oli hänen tietty ”epänaisellisuutensa”. Vangit eivät nähneet hänessä naista, mutta rakastivat häntä vilpittömästi ihmisenä.
Matilda ei pelännyt mitään eikä ketään. ”Kärrihurjatkin” sen tajusivat ja pysyivät aisoissa. Ei ollut olemassa sitä psykopaattia, johon Matildan vilpitön rakkaus ja Jumalan sana eivät olisi tehonneet. (vrt. Haapoja) Mutta miten MW:n tunne-elämä oikein toimi?
Autonomian ajan loppupuolella Matilda-parka sai porttikiellon Kakolaan ja muihin vankiloihin. Tai ei porttikieltoa, vaan sensuurin, joka esti häntä puhumasta vangin kanssa kahden kesken. Se oli suuri vääryys, vähemmän suosittujen vankilapappien ja vankilanjohtajien juonittelun tulos. Itse MW sanoi tämän tapahtuneen siksi, että hän näki liikaa. Matilda voitiin sysätä syrjään, koska hän oli nainen. Miehelle tuota temppua ei ehkä olisi uskallettu tehdä.
En voi sanoa muuta kuin että MW oli poikkeuksellisen rohkea, kutsumustietoinen ja hurskas naisihminen. Uudestikastettu ja täydellisesti antautunut (ilman huutomerkkiä). Mutta käytännön asioita MW ei taitanut lainkaan. Hänen ponnistelunsa vapautuneiden vankien siirtolan perustamiseksi nielivät valtavasti rahaa ja valuivat lopulta hukkaan.
Lähteet
- ESTER STÅHLBERG: MATILDA WREDE I-II
- EVY FÅGELBERG: VANKIEN YSTÄVÄ
