Magdalan Maria - uskollisista uskollisin
Kirjoittanut Mailis Janatuinen
Yleensä kun puhutaan aiheesta Jeesus ja naiset, tulee ensimmäiseksi mieleen hänen suhteensa Maria Magdalenaan. Tämän naisen menneisyydestä tiedämme vain sen, että kokonaista seitsemän saastaista henkeä oli pitänyt hänen sydäntään asumuksenaan (Luuk.8:2). Marian avioliitosta ei mainita mitään; ehkä hän oli ollut riivattu nuoresta pitäen tai sitten mies oli jättänyt hänet kestämättömän tilanteen vuoksi.
Pitkät vuodet Magdalan Maria oli raivonnut ja riehunut pahojen henkien armoilla; huutanut sitä, mitä nämä pakottivat hänet huutamaan. Sitten tuli Jeesus ja vapautti hänet riivaajien vallasta. Antoi uuden alun, suorastaan uuden elämän. Sen jälkeen Maria ei enää voinut olla missään muualla kuin siellä, missä Jeesuskin oli. Ei kerta kaikkiaan voinut. Hän kulki Jeesuksen seurassa kaikkialle eikä jättänyt tätä suosion sen enempää kuin epäsuosionkaan päivinä.
Maria ei tehnyt mitään aikakirjoihin merkitsemisen arvoista ennen kuin Jeesuksen viimeisenä päivänä. Vasta silloin hän näytti oikean luontonsa. Sen pitkän päivän seisoi Maria sitkeästi ristin juurella, hamaan katkeraan loppuun asti.Siellä oli useita naisia jonkin matkan päässä tätä katselemassa. Galileasta lähtien he olivat kulkeneet Jeesuksen mukana ja palvelleet häntä. Heidän joukosaan oli Magdalan Maria (Matt.27:56).
Kun Jeesus sitten lopulta kuoli ja vietiin haudattavaksi, käveli Maria perässä.(Joosef Arimatialainen) vieritti hautakammion ovelle suuren kiven ja lähti pois. Magdalan Maria ja se toinen Maria olivat hekin siellä; he istuivat hautaa vastapäätä (ib.60-61).
Voitko sinä nähdä sielusi silmillä Marian istumassa itsepintaisesti kivellä hämärtyvässä puutarhassa, kuolemanväsyneenä, kalmankalpeana, puolittain shokin vallassa? Ja kuitenkin yhtä uskollisena Herralleen kuin aina ennenkin.
Olkoon Jeesus sitten vaikka tehtävässään epäonnistunut messiaantekele, mutta Maria ei aikonut hylätä häntä. Ei koskaan, ei kuolleenakaan! Hän ei aikonut juosta piiloon kuten opetuslapset, vaan päätti tehdä kuolleen Mestarinsa hyväksi kaiken minkä voi. Istuessaan kivellä Maria jo mietti, mistä saisi käsiinsä hyvänhajuisia yrttejä ennen sapatin alkua, ja milloin pääsisi takaisin haudalle voitelemaan rakkaan Mestarinsa ruumiin uudemman kerran. Maria ei ollut jerusalemilainen, vaan galilealainen. Hänen piti katsoa hämärissä tarkkaan, missä Joosef Arimatialaisen hauta sijaitsi, että pystyisi löytämään sapatin päätyttyä sinne johtavan tien.
Totisesti, tämän naisen hermot kestivät mitä tahansa! Hänen rakkautensa kesti mitä tahansa! Se kesti enemmän kuin opetuslasten usko. Miksi Jeesus ei tehnyt Mariasta apostolia Juudaksen sijaan - hän jos kuka olisi sen totisesti ansainnut?
Kaikki evankeliumit ovat yksimielisiä siitä, mitä Maria teki sapatin jälkeisenä aamuna: hän kiirehti haudalle anivarhain, aivan ensimmäisenä. Muut naiset tulivat perässä vähän myöhemmin. Maria ei ajatellut valtavaa kiveä sen enemmän kuin roomalaisia sotilaitakaan, joiden tiesi sulkevan pääsyn Mestarinsa luo. Hän tahtoi kiihkeästi nähdä Jeesuksen runnellun ruumiin vielä kerran, koskea siihen vielä kerran. Sen jälkeen häntä odottaisi enää vain suuri tyhjyys.
Mutta kivi olikin vieritetty sivuun ja hauta ammotti tyhjyyttään! Maria ei voinut keksiä muuta selitystä kuin että Jeesuksen ruumis oli raahattu jonnekin häpäistäväksi. Tämä shokki oli milteipä vielä vaikeampi kestää kuin edellinen. Rakkaan ruumiin häpäisy kouraisee jäljelle jäänyttä hirvittävän syvältä.
Kun muut läksivät haudalta pois, pysyi Maria paikoillaan, tuo uskollisista uskollisin. Vasta nyt kerrotaan, että hän itki. Vasta nyt, kun mitään ei ollut enää tehtävissä, Marian kyynelet alkoivat vuotaa. Yhtäkkiä itkevä nainen tajusi, että hänen takanaan seisoi joku mies. Se oli Jeesus, mutta Maria ei katsonut häntä tarkkaan eikä olisi tunnistanut häntä turvonneilla silmillään, vaikka olisi katsonutkin.Jeesus sanoi hänelle: "Mitä itket, nainen? Ketä sinä etsit?" Maria luuli Jeesusta puutarhuriksi ja sanoi: "Herra, jos sinä olet vienyt hänet täältä, niin sano, minne olet hänet pannut. Minä haen hänet pois." Silloin Jeesus sanoi hänelle: "Maria!" Maria kääntyi ja sanoi: "Rabbuuni!" - se on hepreaa ja merkitsee: opettajani (Joh.20:15-16).
Ihminen joka luulee menettäneensä rakkaimpansa ikuisiksi ajoiksi, kuuleekin yhtäkkiä oman nimensä hänen suustaan! "Maria!" Miten paljon rakkautta ja muistoja voikaan sisältyä yhteen ainoaan sanaan, yhteen ainoaan hellästi lausuttuun nimeen. Nyt Maria tajusi, ettei Jeesus ollutkaan kuollut! Hän eli! Hän seisoi siinä ilmielävänä nousevan auringon valossa, käden ulottuvilla. Oliko se sitten mikään ihme, että Marian ensimmäinen impulssi oli heittäytyä rakkaan Mestarinsa kaulaan. Mutta Jeesus ei sallinut sen tapahtua, vaan sanoi: "Älä koske minuun. Minä en ole vielä noussut Isän luo" (20:17).
Mitkä Jeesus tällä tarkoitti? Ketään muuta hän ei kieltänyt koskemasta ylösnousemusruumiiseensa, päinvastoin - hänhän suorastaan kehotti opetuslapsiaan tekemään niin (Luuk.24:39, Joh.20:27). Jeesus oli Jumala, mutta hän oli myös ihminen, mies. Rakastiko Maria ehkä rabbuuniaan sillä tavalla kuin nainen rakastaa miestä? Emme sitä tiedä, mutta nämä Jeesuksen sanat tuntuisivat viittaavan siihen suuntaan. Ja olisiko se sitten ollut mikään ihme? Oliko se ollut edes synti - eihän rakkaus ole koskaan syntiä! Syntiä siitä tulee vasta silloin, kun sitä käytetään väärään tarkoitukseen.
Sanoessaan Älä minuun koske! Jeesus toimi kuin oikea mies: hän kieltäytyi ottamasta vastaan naisen tunteenosoituksia, koska niille ei ollut olemassa mitään tulevaisuutta. Jeesus osasi suojella heikompaa astiaa. Hän ei tahtonut jättää Marialle pääsiäisaamusta puoliksi häpeänsekaista muistoa. Sen sijaan hän jätti tälle tehtävän: "Mene viemään sanaa veljilleni."Magdalan Maria riensi opetuslasten luo ja ilmoitti: "Minä olen nähnyt Herran!" Sitten hän kertoi, mitä Herra oli hänelle sanonut (20:18).
Pääsiäisaamuna Marian rakkaus Jeesusta kohtaan muuttui. Hän tiesi, ettei hänen tarvisisi enää koskaan itkeä yksinäisyyttään eikä eroa rakkaasta rabbistaan. Hän tiesi, että Jeesus seisoisi joka hetki hänen vierellään ja kutsuisi häntä nimeltä kuten tuona ikimuistoisena aamuna tyhjän haudan edessä. Mariasta ei tullut apostolia, mutta hänestä tuli voimallinen ylösnousemuksen todistaja kaikiksi jäljellä olevan elämänsä päiviksi.
Onko koko maailmanhistoriassa nähty toista sellaista miestä, joka olisi osannut kohdella vastakkaista sukupuolta hellemmin kuin meidän Vapahtajamme - tai sen rehellisemmin ja kunnioittavammin ja puhtaammin kuin hän!