Valtataistelu alkaa

Kirjoittanut Mailis Janatuinen

Mutta sitten tuli vaimon vuoro joutua Jumalansa puhutteluun. Herran piti nyt oikein vääntää rautalangasta malli asialle, joka siihen saakka oli ollut sanomattakin selvä: että näet mies on perheensä pää, ja vaimon on oltava hänelle alamainen: "Minä teen suuriksi sinun raskautesi vaivat, kivulla sinun pitää synnyttämän lapsia; mutta mieheesi on sinun halusi oleva, ja hän on sinua vallitseva" (1.Moos.3:16*).

Nämä sanat olivat paitsi Jumalan käsky naiselle myös ennustus siitä, että sukupuolten välinen suhde tulisi siitä lähtien sisältämään ainaisen kriisin siemenen. Yhtäältä nainen tuntee voimakasta vetoa miehen puoleen eikä voi elää ilman häntä, mutta toisaalta hän kapinoi alamaisuus-periaatetta vastaan. Tämän dilemman kanssa nainen onkin sitten kamppaillut läpi koko historiansa: milloin hän on halunnut sitoutua mieheen, milloin vapautua hänestä - joskus jopa molempia samalla kertaa!

Paavali selittää Korinttilaiskirjeessä miehen ja naisen keskinäistä suhdetta vertaamalla sitä Isä Jumalan ja hänen Poikansa suhteeseen: Teidän tulee kuitenkin tietää, että jokaisen miehen pää on Kristus, naisen pää on mies ja Kristuksen pää on Jumala (1.Kor.11:3). Pysyäkseen koossa jokainen yhteisö tarvitsee jonkinlaista järjestäytymistä. Alamaisuusperiaate on kuulunut luomisesta saakka Raamatun ihmiskuvaan, kuten se on kuulunut iankaikkisesti myös Jumala-kuvaan. On kysymys järjestyksestä, ei arvoasteikosta. Pää ei ole arvokkaampi kuin se, jonka päänä ollaan - onhan mahdotonta ajatella, että Jeesuksen ja hänen Isänsä välillä olisi jokin arvoero.

Päänä olemisessa on kyse johtajuudesta, mutta erilaisesta johtajuudesta kuin mitä me tällä sanalla yleensä ymmärrämme. Pään on määrä kantaa suurempi osa yhteisestä kuormasta, niin vallasta kuin vastuustakin. Hänen on määrä asettua vapaehtoisesti toisten palvelijaksi ja kaikkien orjaksi tämän Jeesuksen käskyn mukaan: "Joka tahtoo teidän joukossanne tulla suureksi, se olkoon toisten palvelija, ja joka tahtoo teidän joukossanne ensimmäiseksi, se olkoon kaikkien orja" (Mark.10:43).

Ennen syntiinlankeemusta Adam oli vaimonsa pää yhtä ongelmattomasti kuin Isä Jumala on hamasta iankaikkisuudesta ollut Poikansa pää. Jos paratiisissa olisi pysytty, ei asiasta olisi koskaan tarvinnut edes keskustella. Jokaisesta avioparista olisi tullut yksi liha ilman mitään säröjä. Alamaisuus olisi ollut naiselle pelkkä ilo, koska hän olisi tiennyt miehensä rakastavan häntä kuin omaa sieluaan. Syntiinlankeemuksen seuraukset muuttivat kuitenkin tilanteen radikaalisti. Naisen elämän kahteen tärkeimpään suhteeseen: miehen kumppanuuteen ja lasten äitiyteen, on siitä lähtien sisältynyt katkera tuskan kalkki.
Miehen ei käsketä alistaa vaimoaan polkemalla tämän oikeuksia - hänen käsketään päinvastoin rakastaa tätä yhtä epäitsekkäästi kuin Kristus rakasti seurakuntaansa (Ef.5:25). Valitettavasti miehet ovat vuosisatojen ajan tulkinneet alamaisuus-periaatetta väärin, ikään kuin siinä olisikin kysymys "alistamis-periaatteesta". Viimeisen sadan vuoden aikana naiset ovat puolestaan alkaneet kapinoida alamaisuusperiaatetta ja samalla koko miessukukuntaa vastaan. Moderni nainen kokee alamaisuuden alistamisena ja tahtoo siitä irtautua. Mutta jos nainen kieltäytyy olemasta alamainen, ei hänen miehensä voi koskaan kasvaa todelliseksi mieheksi ja vastuun kantajaksi, jota nainen puolestaan voisi kunnioittaa. Näin on noidankehä valmis.

Miehen on kysyttävä Kristukselta neuvoa perheensä ongelmiin, koska Kristus on hänen päänsä. Jos hän sen tekee, ei mitään alistamisen ja sortamisen vaaraa ole. 1 Naisen taas pitää saada kokea, että mies on hänestä ylpeä. "Mies on Jumalan kuva ja kunnia, mutta vaimo on miehen kunnia" (1.Kor.11:7*). Niin kauan kuin nainen saa kokea miehensä taholta tällaista ihailua ja uhrautuvaa rakkautta, hän kunnioittaa miestään ja iloitsee saadessaan olla tälle alamainen.
Naisen alamaisuus Raamatussa perustuu siis kahteen historialliseen tapahtumaan: Jumalan hyvään luomistekoon ja syntiinlankeemuksen pahoihin seurauksiin. Nainen lankesi ensin, siitä emme pääse yli emmekä ympäri. Hän on "heikompi astia", joka paholaisen oli ja on helpompi puhua ympäri kuin mies. Vaara on suuri erityisesti silloin, jos nainen ottaa kannettavakseen vastuun, joka oikeastaan kuuluisi miehelle.

Syntiinlankeemuksessa tuhoutui jotakin myös seksuaalisuuden pyhyydestä ja kauneudesta. Valtataistelu jatkuu sängyssäkin. Uskollisuus aviopuolisolle ajatuksissa, sanoissa ja teoissa ei ole enää helppoa ja yksinkertaista. Moni mies haluaisi pitää kahta vaimoa, jos saisi vapaasti päättää. Irtosuhteet, avoliitot, syrjähypyt, puolison vaihtaminen, pornoriippuvuus, homosuhteet yms. tuhoavat koko ajan Jumalan säätämän avioliiton onnistumisen mahdollisuuksia.
---
Viitteet:
1 Silloin kun puhuttiin luomakunnan vallitsemisesta, käytettiin hepreassa raadaa ja kaabash -verbejä, joilla on sivumerkitys "valloittaa, tehdä alamaiseksi, polkea jalkoihinsa". Naisen vallitsemisesta puhuessaan Raamattu käyttää kuitenkin maashal-verbiä, johon ei liity mitään negatiivista sivumerkitystä.