Naisten profetointi UT:n seurakunnissa
Kirjoittanut Mailis Janatuinen
Korinttilaiskirjeestä löytyy omituinen ristiriita: ensin Paavali mainitsee itsestään selvänä asiana, että naiset profetoivat ja rukoilevat seurakunnan kokouksissa (1.Kor.11:5), mutta parin luvun päässä hän antaakin heille puhekiellon (1 Kor.14:34). Molemmat asiat samassa kirjeessä!
Profetian esikuvat löytyvät Vanhasta testamentista. Esimerkiksi Jeremian saarna Jerusalemin temppelin portilla oli profetia (Jer.7-11), mutta meidän päivinämme tuollaista puhetta nimitettäisiin raamattutunniksi.
Itse asiassa Paavali pitää profetoimista yhtenä parhaimmista armolahjoista ja neuvoo kaikkia kristittyjä sitä tavoittelemaan (1.Kor.14:1-). Hänen mukaansa profetia ei ole vain jotain hurmospuhetta tai tulevaisuuden ennustelua, vaan ennen kaikkea kuulijoiden rakentamista, kehottamista ja lohduttamista (3). Profetoiva rakentaa armolahjansa kautta seurakuntaa (4). Profeetallinen julistus on merkkinä uskoville, mutta myös ei-uskovien sydämen salaisuudet paljastuvat (22-25). Profetia rinnastetaan jopa opettamiseen (31). Kaikki - siis myös naiset - saivat alkukirkossa profetoida vuorollaan, mutta vain yksi tai kaksi yhdessä jumalanpalveluksessa (29-31).
Edellisestä käy ilmi, että profetoiminen tarkoittaa Uudessa testamentissa ennen kaikkea elävää julistusta, joka rakentaa, kehottaa ja lohduttaa - jopa opettaa - kuulijoita. Profeetalliseen julistukseen sisältyy usein sen "ennustaminen", mitä seurauksia tietystä synnistä tulee kansakunnan, kirkon ja yksityisen ihmisen elämään. Muunlainen tulevaisuuden ennustaminen on vain yksi pieni profetian alalaji.
Korinttilaiskirjeestä löytyy omituinen ristiriita: ensin Paavali mainitsee itsestään selvänä asiana, että naiset profetoivat ja rukoilevat seurakunnan kokouksissa (1.Kor.11:5), mutta parin luvun päässä hän antaakin heille puhekiellon (1 Kor.14:34). Molemmat asiat samassa kirjeessä!
Profetian esikuvat löytyvät Vanhasta testamentista. Esimerkiksi Jeremian saarna Jerusalemin temppelin portilla oli profetia (Jer.7-11), mutta meidän päivinämme tuollaista puhetta nimitettäisiin raamattutunniksi.
Itse asiassa Paavali pitää profetoimista yhtenä parhaimmista armolahjoista ja neuvoo kaikkia kristittyjä sitä tavoittelemaan (1.Kor.14:1-). Hänen mukaansa profetia ei ole vain jotain hurmospuhetta tai tulevaisuuden ennustelua, vaan ennen kaikkea kuulijoiden rakentamista, kehottamista ja lohduttamista (3). Profetoiva rakentaa armolahjansa kautta seurakuntaa (4). Profeetallinen julistus on merkkinä uskoville, mutta myös ei-uskovien sydämen salaisuudet paljastuvat (22-25). Profetia rinnastetaan jopa opettamiseen (31). Kaikki - siis myös naiset - saivat alkukirkossa profetoida vuorollaan, mutta vain yksi tai kaksi yhdessä jumalanpalveluksessa (29-31).
Edellisestä käy ilmi, että profetoiminen tarkoittaa Uudessa testamentissa ennen kaikkea elävää julistusta, joka rakentaa, kehottaa ja lohduttaa - jopa opettaa - kuulijoita. Profeetalliseen julistukseen sisältyy usein sen "ennustaminen", mitä seurauksia tietystä synnistä tulee kansakunnan, kirkon ja yksityisen ihmisen elämään. Muunlainen tulevaisuuden ennustaminen on vain yksi pieni profetian alalaji.
