Isebel – alkukirkon harhaopettaja
Kirjoittanut Mailis Janatuinen
Olemme jo puhuneet Isebelistä luvussa Jeesus ja naiset. Meidän on kuitenkin mainittava hänet vielä kerran, koska hän kuului alkukirkon naisten joukkoon. Muistamme, että Isebelin nimi mainittiin Jeesuksen kirjeessä Tyatiran seurakunnalle, ja se on kirjoitettu Ilmestyskirjaan. Isebel toimi profeettana tuossa seurakunnassa - juuri siinä kaupungissa, mistä purppuranmyyjä Lyydia oli kotoisin. Filipin seurakunnan synnystä oli Ilmestyskirjan kirjoitushetkellä vierähtänyt jo muutama vuosikymmen.
Ensin Tyatiran kristityt saivat Vapahtajalta kiitoksen sanan.
Tyatiran seurakunnan enkelille kirjoita: ”Näin sanoo Jumalan Poika (…): Minä tiedän sinun tekosi, sinun rakkautesi ja uskosi, palvelumielesi ja kestävyytesi. Viime aikoina olet tehnyt vielä enemmän kuin alussa teit (Ilm.2:18-19).
Mutta näiden sanojen jälkeen seuraakin sitten kovasanainen moite: miksi Tyatirassa ei tukita väärin opettavan naisen suuta? Kuten olemme todenneet, saivat naiset profetoida alkukirkon jumalanpalveluksissa. Näyttää kuitenkin siltä kuin Isebel olisi nimittänyt itse itsensä profeetan virkaan. Kaiken lisäksi hänen seurakuntansa ei täyttänyt velvollisuuttaan ja arvostellut profetissaansa, vaan tämä sai puhua, mitä sylki suuhun toi. Isebelin opetus myötäili ympäröivän yhteiskunnan arvoja, ei Raamatun sanaa. Missä oli paimen, jonka olisi pitänyt valvoa seurakuntansa oppia?
Mutta sitä en sinussa hyväksy, että suvaitset tuota naista, tuota Isebeliä, joka sanoo itseään profeetaksi ja johtaa opetuksellaan minun palvelijoitani harhaan, harjoittamaan siveettömyyttä ja syömään epäjumalille uhrattua lihaa (ib.20).
Isebel oli kovin vapaamielinen seksin ja epäjumalanpalveluksen suhteen. Kymmenestä käskystä hän ei piitannut. Ehkä nainen oli rakastunut naimisissa olevaan mieheen eikä voinut hänestä luopua. Miehestä tuli hänen rakastajansa. Oli miten oli, Isebel oli päätynyt opettamaan vapaata viettien tyydytystä myös seurakunnalleen. Jeesus luki hänelle kovan tuomion:Olen antanut hänelle aikaa kääntyä, mutta hän ei halua luopua siveettömästä elämänmenostaan. Voi häntä! Minä suistan hänet sairasvuoteeseen ja kaikki hänen rakastajansa ankaraan ahdinkoon, elleivät he luovu hänen tavoistaan. Hänen lapsensa minä surmaan rutolla. Kaikki seurakunnat tulevat tietämään, kuka minä olen: minä tutkin sydämet ja ajatukset ja annan jokaiselle hänen tekojensa mukaan (ib.21-23).
Siveettömyys tarkoittaa tässä paitsi löyhää sukupuolimoraalia myös väärää oppia. Lapset taas tarkoittavat ihmisiä, jotka olivat tuon opin omaksuneet. (Muistamme, että Hosean kirjassa uskottomuus Jumalalle ja uskottomuus aviopuolisolle rinnastettiin toisiinsa.) Väärä oppi leviää kristillisessä kirkossa vääjäämättä, jollei harhaopettajan suuta tukita. Jeesus nimittääkin Isebelin oppia Saatanan salaisuuksiin vihkiytymiseksi.
Mutta teille muille tyatiralaisille, jotka ette seuraa tuota oppia ettekä ole vihkiytyneet Saatanan salaisuuksiin, niin kuin sanonta kuuluu, teille minä sanon: Mitään uutta taakkaa en pane teidän kannettavaksenne. Pitäkää kiinni siitä, mitä teillä on, kunnes minä tulen (ib.24-25).
Alkukirkossa oli vain syntisiä naisia. Toiset heistä olivat tehneet parannuksen ja kantoivat joka päivä syntejään Jeesuksen ristin juurelle. Toiset eivät tahtoneet sitä tehdä. Edelliset kantoivat hedelmää Jumalan valtakunnalle, jälkimmäiset hajottivat sitä. Huomaamme, ettei pelkkä seurakunnan jäsenyys välttämättä taannut kenellekään taivaspaikkaa.
Mitä Iisebelin esimerkki meille opettaa? Entä meidän kirkollemme ja sen julistajille, olkootpa he sitten miehiä tai naisia?
Olemme jo puhuneet Isebelistä luvussa Jeesus ja naiset. Meidän on kuitenkin mainittava hänet vielä kerran, koska hän kuului alkukirkon naisten joukkoon. Muistamme, että Isebelin nimi mainittiin Jeesuksen kirjeessä Tyatiran seurakunnalle, ja se on kirjoitettu Ilmestyskirjaan. Isebel toimi profeettana tuossa seurakunnassa - juuri siinä kaupungissa, mistä purppuranmyyjä Lyydia oli kotoisin. Filipin seurakunnan synnystä oli Ilmestyskirjan kirjoitushetkellä vierähtänyt jo muutama vuosikymmen.
Ensin Tyatiran kristityt saivat Vapahtajalta kiitoksen sanan.
Tyatiran seurakunnan enkelille kirjoita: ”Näin sanoo Jumalan Poika (…): Minä tiedän sinun tekosi, sinun rakkautesi ja uskosi, palvelumielesi ja kestävyytesi. Viime aikoina olet tehnyt vielä enemmän kuin alussa teit (Ilm.2:18-19).
Mutta näiden sanojen jälkeen seuraakin sitten kovasanainen moite: miksi Tyatirassa ei tukita väärin opettavan naisen suuta? Kuten olemme todenneet, saivat naiset profetoida alkukirkon jumalanpalveluksissa. Näyttää kuitenkin siltä kuin Isebel olisi nimittänyt itse itsensä profeetan virkaan. Kaiken lisäksi hänen seurakuntansa ei täyttänyt velvollisuuttaan ja arvostellut profetissaansa, vaan tämä sai puhua, mitä sylki suuhun toi. Isebelin opetus myötäili ympäröivän yhteiskunnan arvoja, ei Raamatun sanaa. Missä oli paimen, jonka olisi pitänyt valvoa seurakuntansa oppia?
Mutta sitä en sinussa hyväksy, että suvaitset tuota naista, tuota Isebeliä, joka sanoo itseään profeetaksi ja johtaa opetuksellaan minun palvelijoitani harhaan, harjoittamaan siveettömyyttä ja syömään epäjumalille uhrattua lihaa (ib.20).
Isebel oli kovin vapaamielinen seksin ja epäjumalanpalveluksen suhteen. Kymmenestä käskystä hän ei piitannut. Ehkä nainen oli rakastunut naimisissa olevaan mieheen eikä voinut hänestä luopua. Miehestä tuli hänen rakastajansa. Oli miten oli, Isebel oli päätynyt opettamaan vapaata viettien tyydytystä myös seurakunnalleen. Jeesus luki hänelle kovan tuomion:Olen antanut hänelle aikaa kääntyä, mutta hän ei halua luopua siveettömästä elämänmenostaan. Voi häntä! Minä suistan hänet sairasvuoteeseen ja kaikki hänen rakastajansa ankaraan ahdinkoon, elleivät he luovu hänen tavoistaan. Hänen lapsensa minä surmaan rutolla. Kaikki seurakunnat tulevat tietämään, kuka minä olen: minä tutkin sydämet ja ajatukset ja annan jokaiselle hänen tekojensa mukaan (ib.21-23).
Siveettömyys tarkoittaa tässä paitsi löyhää sukupuolimoraalia myös väärää oppia. Lapset taas tarkoittavat ihmisiä, jotka olivat tuon opin omaksuneet. (Muistamme, että Hosean kirjassa uskottomuus Jumalalle ja uskottomuus aviopuolisolle rinnastettiin toisiinsa.) Väärä oppi leviää kristillisessä kirkossa vääjäämättä, jollei harhaopettajan suuta tukita. Jeesus nimittääkin Isebelin oppia Saatanan salaisuuksiin vihkiytymiseksi.
Mutta teille muille tyatiralaisille, jotka ette seuraa tuota oppia ettekä ole vihkiytyneet Saatanan salaisuuksiin, niin kuin sanonta kuuluu, teille minä sanon: Mitään uutta taakkaa en pane teidän kannettavaksenne. Pitäkää kiinni siitä, mitä teillä on, kunnes minä tulen (ib.24-25).
Alkukirkossa oli vain syntisiä naisia. Toiset heistä olivat tehneet parannuksen ja kantoivat joka päivä syntejään Jeesuksen ristin juurelle. Toiset eivät tahtoneet sitä tehdä. Edelliset kantoivat hedelmää Jumalan valtakunnalle, jälkimmäiset hajottivat sitä. Huomaamme, ettei pelkkä seurakunnan jäsenyys välttämättä taannut kenellekään taivaspaikkaa.
Mitä Iisebelin esimerkki meille opettaa? Entä meidän kirkollemme ja sen julistajille, olkootpa he sitten miehiä tai naisia?
