Noadja
Kirjoittanut Mailis Janatuinen
6. NOADJA Nehemia 6, 400-luku eKr.
Viimeinen VT:n naisprofeetta on väärä profeetta, joka vaikutti 400-luvun puolivälissä eKr.. Jumalan kansan pakkosiirto oli periaatteessa päättynyt jo 80 vuotta aikaisemmin, mutta suuri osa juutalaisista jäi asumaan ulkomaille ns. diasporaan. Yksi heistä oli töissä Persian kuninkaan hovissa, nimittäin Nehemia.
Kotimaasta kuultiin huonoja uutisia. Kahdeksan vuosikymmenen aikana Jerusalemin ympärille ollut saatu pystytetyiksi muuria. Kaupungissa asui vain köyhää väkeä, joka oli alttiina yhtä hyvin metsän petojen kuin viholliskansojenkin hyökkäyksille. Nehemia pyysi kuninkaaltaan lupaa lähteä Jerusalemiin ja saikin sen. Päästyään perille hän ryhtyi organisoimaan rakennusoperaatiota. Neljäkymmentä eri porukkaa alkoi pystyttää luhistunutta muuria ja korjata sen portteja.
Kaikkia maan asukkaita ei Nehemian projekti kuitenkaan miellyttänyt. Transjordanian kuvernööri Tobias ja Samarian kuvernööri Sanballat asettuivat koko arvovallallaan vastustamaan hanketta. Molemmat olivat pakanoita, jotka olivat avioituneet ylhäisten juutalaisperheiden kanssa. Heillä oli siis juutalaisten "kerma" puolellaan, samoin osa papistoa ja muutama profeetta, näiden joukossa Noadja-niminen nainen (Neh.6:14).
Muurissa oli Tobiaksen ja Sanballatin mielestä se paha puoli, että se erottaisi pakanat Jumalan kansasta. He olisivat tahtoneet pitää Jerusalemin kansainvälisenä kaupunkina, jossa asuisi vain uskonnollisesti suvaitsevaista väkeä. Vähitellen juutalaiset toivon mukaan sulautuisivat muihin Kanaanin kansoihin eikä konflikteja enää syntyisi.
Nyt muuri saarnaisi pelkällä olemassaolollaan, että joku on Jumalan lapsi, toinen ei. Joku on oikeassa, toinen väärässä. Kaikki tiet eivät viekään taivaaseen. Siispä Tobias ja Sanballat tekivät kaikkensa Nehemiaan ja hänen apuriensa pelottamiseksi, ja Noadja tuki heitä.
Noadjan sanoma: kompromissi
Ensin ivattiin rakennusprojektia, sitten Nehemiaa houkuteltiin kompromissiin. Sen jälkeen häntä peloteltiin Persian kuninkaalla. Nehemialle lähettiin uhkauskirje, jonka kuka tahansa voi lukea. Levittiin juoruja: Nehemia aikoo tehdä vallankumouksen. Hän hautoo Juudan itsenäistymistä. Lopulta häntä peloteltiin profetialla: sinut aiotaan tappaa, jollet piiloudu temppeliin.
Menin tapaamaan Semajaa, Delajan poikaa, Mehetabelin pojanpoikaa, joka pysytteli sisällä talossaan. Hän sanoi: "Mennään yhdessä Jumalan temppeliin, sisälle pyhäkköön, ja suljetaan pyhäkön ovet. Muuten he tulevat yöllä ja tappavat sinut." Mutta minä sanoin: "Minunlaiseni mieskö pakenisi? Ja voisinko minä mennä temppeliin ja silti jäädä henkiin? Ei, minä en mene." Silloin oivalsin, että Jumala ei ollut häntä lähettänyt, vaan Tobia ja Sanballat olivat palkanneet hänet esittämään minulle tämän ennustuksen. Hänet oli palkattu, jotta minä pelästyisin ja noudattaisin hänen neuvoaan. Näin olisin tehnyt väärin ja joutunut häpeään ja pilkan kohteeksi. Älä unohda, Jumalani, mitä Tobia ja Sanballat ovat tehneet, ja samoin naisprofeetta Noadja ja muut profeetat, jotka yrittivät pelotella minua(Neh.6:10-14).
Tajusiko Noadja, mitä hän oli tekemässä? Tajusiko hän taistelevansa itse Herraa vastaan? Ehkä ei. Saattoihan hän ajatella Herran asettaneen Tobian ja Sanballatin virkaansa. Tai ehkäpä Noadja järkeili näin: "Emme tule kuitenkaan koskaan pääsemään näiden kuvernöörien vallan alta pois. He säätävät 'kirkkolait', joita meidän on toteltava. Viisainta elää heidän ehdoillaan."
Noadjan suuri virhe oli se, ettei hän ottanut Raamattua käteensä ja lukenut sitä. Se olisi osoittanut, kuka on oikeassa, kuka väärässä, ja kenen joukoissa kannattaa taistella. Koska Noadja ei tuntenut Kirjoituksia, hänet voitiin houkutella väärälle puolelle. Noadjan esimerkki osoittaa meille, että nainen voi olla yhtä hyvin hajottamassa Jumalan valtakuntaa kuin sitä rakentamassa.
6. NOADJA Nehemia 6, 400-luku eKr.
Viimeinen VT:n naisprofeetta on väärä profeetta, joka vaikutti 400-luvun puolivälissä eKr.. Jumalan kansan pakkosiirto oli periaatteessa päättynyt jo 80 vuotta aikaisemmin, mutta suuri osa juutalaisista jäi asumaan ulkomaille ns. diasporaan. Yksi heistä oli töissä Persian kuninkaan hovissa, nimittäin Nehemia.
Kotimaasta kuultiin huonoja uutisia. Kahdeksan vuosikymmenen aikana Jerusalemin ympärille ollut saatu pystytetyiksi muuria. Kaupungissa asui vain köyhää väkeä, joka oli alttiina yhtä hyvin metsän petojen kuin viholliskansojenkin hyökkäyksille. Nehemia pyysi kuninkaaltaan lupaa lähteä Jerusalemiin ja saikin sen. Päästyään perille hän ryhtyi organisoimaan rakennusoperaatiota. Neljäkymmentä eri porukkaa alkoi pystyttää luhistunutta muuria ja korjata sen portteja.
Kaikkia maan asukkaita ei Nehemian projekti kuitenkaan miellyttänyt. Transjordanian kuvernööri Tobias ja Samarian kuvernööri Sanballat asettuivat koko arvovallallaan vastustamaan hanketta. Molemmat olivat pakanoita, jotka olivat avioituneet ylhäisten juutalaisperheiden kanssa. Heillä oli siis juutalaisten "kerma" puolellaan, samoin osa papistoa ja muutama profeetta, näiden joukossa Noadja-niminen nainen (Neh.6:14).
Muurissa oli Tobiaksen ja Sanballatin mielestä se paha puoli, että se erottaisi pakanat Jumalan kansasta. He olisivat tahtoneet pitää Jerusalemin kansainvälisenä kaupunkina, jossa asuisi vain uskonnollisesti suvaitsevaista väkeä. Vähitellen juutalaiset toivon mukaan sulautuisivat muihin Kanaanin kansoihin eikä konflikteja enää syntyisi.
Nyt muuri saarnaisi pelkällä olemassaolollaan, että joku on Jumalan lapsi, toinen ei. Joku on oikeassa, toinen väärässä. Kaikki tiet eivät viekään taivaaseen. Siispä Tobias ja Sanballat tekivät kaikkensa Nehemiaan ja hänen apuriensa pelottamiseksi, ja Noadja tuki heitä.
Noadjan sanoma: kompromissi
Ensin ivattiin rakennusprojektia, sitten Nehemiaa houkuteltiin kompromissiin. Sen jälkeen häntä peloteltiin Persian kuninkaalla. Nehemialle lähettiin uhkauskirje, jonka kuka tahansa voi lukea. Levittiin juoruja: Nehemia aikoo tehdä vallankumouksen. Hän hautoo Juudan itsenäistymistä. Lopulta häntä peloteltiin profetialla: sinut aiotaan tappaa, jollet piiloudu temppeliin.
Menin tapaamaan Semajaa, Delajan poikaa, Mehetabelin pojanpoikaa, joka pysytteli sisällä talossaan. Hän sanoi: "Mennään yhdessä Jumalan temppeliin, sisälle pyhäkköön, ja suljetaan pyhäkön ovet. Muuten he tulevat yöllä ja tappavat sinut." Mutta minä sanoin: "Minunlaiseni mieskö pakenisi? Ja voisinko minä mennä temppeliin ja silti jäädä henkiin? Ei, minä en mene." Silloin oivalsin, että Jumala ei ollut häntä lähettänyt, vaan Tobia ja Sanballat olivat palkanneet hänet esittämään minulle tämän ennustuksen. Hänet oli palkattu, jotta minä pelästyisin ja noudattaisin hänen neuvoaan. Näin olisin tehnyt väärin ja joutunut häpeään ja pilkan kohteeksi. Älä unohda, Jumalani, mitä Tobia ja Sanballat ovat tehneet, ja samoin naisprofeetta Noadja ja muut profeetat, jotka yrittivät pelotella minua(Neh.6:10-14).
Tajusiko Noadja, mitä hän oli tekemässä? Tajusiko hän taistelevansa itse Herraa vastaan? Ehkä ei. Saattoihan hän ajatella Herran asettaneen Tobian ja Sanballatin virkaansa. Tai ehkäpä Noadja järkeili näin: "Emme tule kuitenkaan koskaan pääsemään näiden kuvernöörien vallan alta pois. He säätävät 'kirkkolait', joita meidän on toteltava. Viisainta elää heidän ehdoillaan."
Noadjan suuri virhe oli se, ettei hän ottanut Raamattua käteensä ja lukenut sitä. Se olisi osoittanut, kuka on oikeassa, kuka väärässä, ja kenen joukoissa kannattaa taistella. Koska Noadja ei tuntenut Kirjoituksia, hänet voitiin houkutella väärälle puolelle. Noadjan esimerkki osoittaa meille, että nainen voi olla yhtä hyvin hajottamassa Jumalan valtakuntaa kuin sitä rakentamassa.
