Jeesus ja naiset
Kirjoittanut Mailis Janatuinen
Mukaellen kirjasta Nainen ja hänen miehensä, Perussanoma
Naisen asema ajanlaskumme alussa
Harva raamatunlukija meidän päivinämme tajuaa, miten vallankumouksellinen oli Jeesuksen asenne naisia kohtaan. Ei tarvitse kuin vähän tutustua tuon ajan juutalaisten oppineiden ajattelutapaan, niin silmät aukeavat näkemään valtavan eron. Hurskas rabbi saattoi esimerkiksi kiittää Jumalaa siitä, ettei ole syntynyt naiseksi. Jotkut oppineet väittivät, ettei naisella ole edes sielua. Vanhasta testamentista ei voida saada tukea tuollaiselle väitteelle, mutta myötäsyntyisestä sovinismista kyllä. Sovinismin perusoppihan on kautta aikojen ollut vähän kärjistäen lausuttuna seuraava: Naisella ei ole sielua, hän on vain ruumis. Seksiobjekti ja/ tai lapsentekokone. Ei mitään muuta.
Ajanlaskumme alussa ei rabbien mieleen olisi juolahtanut ryhtyä opettamaan naisia – puhumattakaan nyt siitä, että heitä olisi huolittu mukaan matkaseurueeseen. Kerrotaan, että hurskas mies vältti julkisilla paikoilla naisia niin tunnontarkasti, ettei tervehtinyt edes omaa sisartaan, jos tämä sattui tulemaan kadulla vastaan.
Synagogassa naiset seisoivat joko parvella tai sitten salin perällä, usein verhon takana. Heidän ei ollut pakko käydä jumalanpalveluksissa lainkaan; yhtä hyvin he voivat jäädä kotiin valmistamaan sapattiateriaa miehelleen ja pojilleen. Ei tullut kuuloonkaan, että nainen olisi saanut lukea Raamatun tekstejä, rukoilla tai profetoida yleisön edessä.
Jeesuksen matkaseurue
Kuten sanottu, Jeesus toimi tässä suhteessa täysin vastoin oman aikansa ajattelutapaa. Seuraavat jakeet eivät todellakaan kuvaa mitään vähempää kuin naisen asemassa tapahtunutta vallankumousta:
Sen jälkeen Jeesus kulki kaupungista kaupunkiin ja kylästä kylään julistaen ilosanomaa Jumalan valtakunnasta. Hänellä oli seurassaan 12 opetuslastaan sekä muutamia naisia, jotka hän oli parantanut taudeista ja vapauttanut pahojen henkien vallasta. Näitä olivat Magdalan Maria, josta hän oli ajanut ulos seitsemän pahaa henkeä, Johanna, jonka aviomies Kuusas oli Herodeksen korkeita virkamiehiä, sekä Susanna. Lisäksi oli monia muita naisia, ja kaikki nämä avustivat heitä omilla varoillaan (Luuk.8:1-3).
Uskomatonta, mutta totta: Jeesus huoli seurueeseensa naisia – sekä naimisissa olevia että naimattomia! He kulkivat hänen kanssaan pitkin Galileaa, jopa ympäri maata. Jeesus oli parantanut nämä naiset taudeista tai riivaustilasta. He olivat siitä syystä hänelle suuressa kiitollisuuden velassa, samoin kuin miehensäkin. Luultavasti ympäristö ihmetteli, miten aviomiehet saattoivat päästää vaimonsa kiertämään jonkun rabbin seurassa ympäri maakuntaa. Mutta miehet ilmeisesti ajattelivat, että mieluummin vaimo tien päällä kuin peräkamarin sängyn pohjalla tai pahojen henkien heiteltävänä.
Äskeisessä tekstissä mainitaan nimeltä kolme naista: Maria, Johanna ja Susanna. Mariasta puhumme myöhemmin. Johannan mies Kuusas saattaa ehkä olla se samainen kuninkaan virkamies, jonka pojan Jeesus kerran paransi matkan päästä (Joh.4:43-54). Johannan tapaamme vielä pääsiäisaamuna Jeesuksen haudalta (Luuk.24:10). Susannasta emme tiedä muuta kuin nimen. Mutta Luukas sanoo, että naisia oli vielä monia muitakin, ja kaikki he avustivat häntä varoillaan: ostivat ruokaa kolmelletoista nälkäiselle miehelle ja ehkä huolehtivat heidän yösijastaankin.
Mutta ennen kaikkea nämä naiset opiskelivat Jeesuksen seurassa Raamattua. He saivat kuulla lukemattomia puheita ja vertauksia kulkiessaan hänen seurueessaan ympäri maata. Samaten he näkivät, miten Jeesus paransi sairaita ja sitoi särkyneitä sydämiä.
Jokainen Jeesusta seuraava nainen varmaan rakasti häntä suuresti, kuka minkäkinlaisella rakkaudella. Jeesus osasi puolestaan osoittaa heikommalle sukupuolelle arvonantoa ja rakkautta sillä tavalla, ettei kukaan saanut väärää käsitystä hänen kiintymyksensä laadusta. Jeesus ei näyttänyt pelkäävän juoruja, ja ihmetellä täytyy, ettei niitä missään vaiheessa syntynytkään. Vapahtajaa kritisoitiin monesta asiasta hänen elämänsä aikana, mutta ilmeisesti ei koskaan naisjutuista. (Ne jutut on vasta meidän aikamme ns. kirjallisuus ja elokuvateollisuus lähettänyt maailmaa kiertämään.)
Nainen pois keittiöstä!
Jeesus kävi Galileasta käsin Jerusalemin hengellisillä juhlilla pari kolme kertaa vuodessa. Lähellä pääkaupunkia, Betania-nimisessä kylässä, oli hänellä ystäväkoti. Siellä häntä odotettiin ja siellä hänet toivotettiin tervetulleeksi mihin vuorokauden aikaan hyvänsä. Perhe koostui – yllätys, yllätys - kahdesta naimattomasta sisaruksesta. Oli olemassa vielä velikin, joka asui samassa kylässä, mutta eri talossa (Joh.11:1). Raamattu sanoo kauniisti, että “Jeesus rakasti Marttaa ja hänen sisartaan ja Lasarusta”(Joh.11:5).
Eräänä päivänä rakas vieras pistäytyi taas ystäväkodin ovesta sisään mitään ilmoittamatta. (Mitenkäpä sitä siihen aikaan olisi tulosta ilmoitettukaan, kun kukaan ei omistanut vielä kännykkää!) Martta ihastui ikihyviksi ja ryntäsi torille ostamaan parasta lihaa, mitä sieltä löytyisi. Sen jälkeen hän hyöri ja pyöri keittiössä tunnista toiseen - tahtoi näet osoittaa pöydän antimien avulla, miten paljon Jeesuksesta siinä kodissa välitettiin.
Mutta Maria onneton vain istui olohuoneessa Jeesuksen jalkojen juuressa ja kuunteli hänen puheitaan. Lopulta Martta räjähti: miksei Jeesus komenna sisarta keittiöön häntä auttamaan? Martta uskoi vilpittömästi Jeesuksen asettuvan omalle puolelleen tässä riidassa. Me nykyajan naiset emme varmaan pysty käsittämään, miten radikaalilta Jeesuksen vastauksen on täytynyt kuulostaa kaikkien läsnäolijoiden korvissa:
”Martta, Martta, sinä huolehdit ja hätäilet niin monista asioista. Vähän on tarpeen, tai yksi ainoa. Maria on valinnut hyvän osan, eikä sitä oteta häneltä pois” (Luuk.10:41-42).
Toisin sanoen: nainen pois keittiöstä silloin, kun Jumalan sanaa julistetaan. Sillä naisellekin on ehdottomasti tarpeen vain yksi ainoa asia: Jumalan äänen kuuleminen. Martan olisi pitänyt valita se osa, jonka Maria oli jo valinnut: Raamatun opiskelu. Päivällisen olisi voinut valmistaa myöhemmin, ja kaurapuurokin olisi hätätilanteessa kelvannut iltaruuaksi kunniavieraalle.
Sisareni, Jeesus iloitsee enemmän siitä, että sinä kuuntelet häntä, kuin että palvelisit häntä. Hän iloitsee, kun avaat Raamatun, menet raamattupiiriin, kirkkoon tai raamattutunnille. Hänellä on näet sydämellään paljon asiaa, jonka hän tahtoisi saada sinulle sanotuksi.
Maria kuunteli, ja kuunnellessaan hän oppi ymmärtämään Jeesusta paremmin kuin ehkä kukaan toinen. Tosin hänkään ei voinut tajuta, miksi Vapahtaja toimi niin kuin toimi silloin, kun Lasarus-veli kuoli ja haudattiin. Jeesuksella ei tuossa tilanteessa näyttänyt olevan mitään kiirettä tulla Betanian sisaruksia auttamaan ja lohduttamaan. Maria ei voinut olla syyttämättä hiljaa mielessään rakasta rabbiaan veljensä haudalla. Mutta kun Jeesus sitten lopulta tuli, herätti hän Lasaruksen kuolleista epäilevien sisarten silmien edessä (Joh.11).
Kohta sen jälkeen Jeesus ennusti oman kärsimyksensä ja kuolemansa. Maria otti hänen sanansa vakavasti, vaikka opetuslapset eivät vielä tässä vaiheessa niille korvaansa kallistaneet. Kuusi päivää ennen pääsiäistä Maria päätti toimia. Hän otti täyden pullon aitoa, hyvin kallista nardusvoidetta ja voiteli sillä Jeesuksen pään, Johanneksen mukaan myös jalat. (Mark.14:1-9 ja Joh.12:1-8.)
Maria oli ehkä pannut menemään kapionsa ja/ tai vanhuudenvaransa ostaessaan voiteen. Yksi pullollinen nardus-öljyä maksoi näet miehen keskiverto-vuosipalkan verran, ja siksi sitä käytettiinkin vain tipoittain, jos yleensä käytettiin ollenkaan. Mutta Marian mielestä Jeesus oli voideltava säästelemättä kalleimmalla voiteella, mitä saatavilla oli, ja heti paikalla. Kohta olisi liian myöhäistä...
Ja sitten opetuslapset alkoivatkin kritisoida Maria-parkaa tuhlauksesta. Jeesus katkaisi ne puheet lyhyeen. Hänen sanansa osoittavat, että hän ymmärsi Marian vaikuttimet ja antoi hänen teolleen suunnattoman suuren arvon:
”Hän teki minkä voi. Hän voiteli edeltäkäsin minun ruumiini hautaamistani varten. Totisesti, missä ikinä evankeliumin sanoma julistetaan, tullaan muistamaan myös tämä nainen ja kertomaan, mitä hän teki” (Mark.14:8-9).
Jeesusta lohdutti varmaan suunnattomasti, että maailmassa oli yksi ihminen, joka ymmärsi häntä. Siksi hän tahtoi, ettei Marian rakkauden tekoa unohdettaisi siellä, missä hänen omaa rakkauden uhriaan tultaisiin julistamaan. Vain Maria oli ymmärtänyt, että Jeesuksen hautajaiset olivat tulossa. Vain Maria oli uhrannut koko tulevaisuutensa rakkaalle Vapahtajalleen. Vain Maria oli aavistanut, mikä hirveä taistelu Jeesuksen sydämessä noina päivinä riehui.
Jos Maria ei olisi istunut kaikessa rauhassa Jeesuksen jalkojen juuressa kuuntelemassa häntä, ei hän olisi tajunnut, mitä hänen sydämessään liikkui. Jos Maria ei olisi voidellut Jeesusta, ei tämä olisi tuoksunut kalliille nardusvoiteelle läpi viimeisten päiviensä kauhean kohtelun.
Jeesuksen opetus naisista: Nainen seksiobjektina
Jeesuksella ei ollut yhtään pahaa sanaa sanottavana naisista eikä naisille. Toisaalta hän vaati heiltä samaa moraalia kuin miehiltäkin. Eri sukupuolia varten ei ollut olemassa erilaisia elämänohjeita.
Jeesus piti naisten puolia erityisesti sukupuolielämän alueella. Hän nimittäin kielsi ankarasti alentamasta heitä seksiobjektin asemaan. Kuka voi hätkähtämättä lukea seuraavaa varoituksen sanaa:
”Jokainen, joka katsoo naista niin, että alkaa himoita häntä, on jo sydämessään tehnyt aviorikoksen hänen kanssaan. Jos oikea silmäsi viettelee sinua, repäise se irti ja heitä pois. Onhan sinulle parempi, että menetät vain yhden osan ruumiistasi, kuin että koko ruumiisi joutuu helvettiin” (Matt 5:28-29).
Jokainen nainen on arvokas - seksiobjektiksi alennettunakin. Sellainenkin nainen on Jumalan luoma ja lunastama ihminen. Hänellä on kuolematon sielu niin kuin kaikilla muillakin. Jokaista naista on kohdeltava ihmisenä, ei seksiobjektina – helvetin rangaistuksen uhalla. Sen Jeesus tahtoi tehdä selväksi näillä sanoillaan.
Nainen ja avioliitto
Jeesuksen opetus avioliitosta oli sekin radikaalia oman aikansa taustaa vasten. Vanhaan testamenttiin pohjautuen Jeesus opetti, että puolisoista tulee ”yksi liha”. Siksi avioliitto on purkamaton. Rabbit olivat kuitenkin aikojen kuluessa ryhtyneet muuttelemaan Jumalan alkuperäistä tahtoa. Avioero oli tehty hyvin helpoksi - riitti, kun antoi vaimolle erokirjan. Syynä saattoi yksinkertaisesti olla, ettei nainen miestä miellyttänyt. Jonkun rabbin mukaan syyksi riitti sekin, että vaimo poltti toisinaan ruuat pohjaan.
Jeesus kuitenkin kielsi vaimon hylkäämisen kaikissa muissa tapauksissa paitsi silloin, jos tämä oli itse ensiksi hylännyt miehensä tekemällä aviorikoksen. Jeesuksen mielestä avioeron syyksi ei siis kelvannut sellainen peruste, että mies oli sattunut löytämään uuden ja ehomman ”rakkauden”. Vapahtaja liittyi tässä asiassa Jumalan alkuperäiseen tahtoon, joka on ilmaistu jo luomiskertomuksessa: ”Minkä Jumala on yhdistänyt, sitä älköön ihminen erottako” (Matt.19:6).
Mitä taas tulee uudelleen avioitumiseen entisen puolison vielä eläessä, siitä Jeesus sanoo sanasensa sekä syylliselle että syyttömälle osapuolelle: ”Minä sanon teille: se, joka hylkää vaimonsa muun syyn kuin haureuden tähden ja menee naimisiin toisen kanssa, tekee aviorikoksen” (Matt.19:9). Ja: ”Jokainen, joka hylkää vaimonsa muun syyn kuin haureuden tähden, ajaa hänet aviorikokseen. Ja aviorikoksen tekee myös se, joka nai miehensä hylkäämän naisen” (Matt.5:32). Tässä onkin sitten kaikki, mitä Jeesus avioerosta ja uudelleen avioitumisesta opettaa.
Nainen ylösnousemuksen todistajana
Kuten kohta tulemme näkemään Jeesus antoi naisille tehtävän ensimmäisinä ylösnousemuksensa todistajina. Asia muuttuu sitäkin merkittävämmäksi, kun muistamme, etteivät naiset tuohon aikaan saaneet toimia todistajina oikeudessa - heidän ajateltiin yksinkertaisesti olevan liian epäluotettavia niin vastuulliseen tehtävään. Mutta Jeesuspa osoittikin naisille yhtä suurta luottamusta kuin miehille. Jollei hän olisi niin menetellyt, olisi alkuseurakunta saattanut seurata synagogan esimerkkiä ja kieltää naisia avaamasta suutaan kristillisen seurakunnan tilaisuuksissa.
Kaiken tämän valossa tuntuu kummalliselta, ettei Jeesus tehnyt yhdestäkään naisesta apostoliaan. Aivan ilmeisesti hän piti apostolin virkaa vain miehelle kuuluvana. Jeesus ei ollut pelännyt riitaa sapattikysymyksessä eikä olisi pelännyt sitä tässäkään asiassa, jos hänellä olisi ollut toisenlainen vakaumus. Miksi apostolin tehtävä kuului vain miehille, siihen palaamme kirjan viimeisessä luvussa.
Mukaellen kirjasta Nainen ja hänen miehensä, Perussanoma
Naisen asema ajanlaskumme alussa
Harva raamatunlukija meidän päivinämme tajuaa, miten vallankumouksellinen oli Jeesuksen asenne naisia kohtaan. Ei tarvitse kuin vähän tutustua tuon ajan juutalaisten oppineiden ajattelutapaan, niin silmät aukeavat näkemään valtavan eron. Hurskas rabbi saattoi esimerkiksi kiittää Jumalaa siitä, ettei ole syntynyt naiseksi. Jotkut oppineet väittivät, ettei naisella ole edes sielua. Vanhasta testamentista ei voida saada tukea tuollaiselle väitteelle, mutta myötäsyntyisestä sovinismista kyllä. Sovinismin perusoppihan on kautta aikojen ollut vähän kärjistäen lausuttuna seuraava: Naisella ei ole sielua, hän on vain ruumis. Seksiobjekti ja/ tai lapsentekokone. Ei mitään muuta.
Ajanlaskumme alussa ei rabbien mieleen olisi juolahtanut ryhtyä opettamaan naisia – puhumattakaan nyt siitä, että heitä olisi huolittu mukaan matkaseurueeseen. Kerrotaan, että hurskas mies vältti julkisilla paikoilla naisia niin tunnontarkasti, ettei tervehtinyt edes omaa sisartaan, jos tämä sattui tulemaan kadulla vastaan.
Synagogassa naiset seisoivat joko parvella tai sitten salin perällä, usein verhon takana. Heidän ei ollut pakko käydä jumalanpalveluksissa lainkaan; yhtä hyvin he voivat jäädä kotiin valmistamaan sapattiateriaa miehelleen ja pojilleen. Ei tullut kuuloonkaan, että nainen olisi saanut lukea Raamatun tekstejä, rukoilla tai profetoida yleisön edessä.
Jeesuksen matkaseurue
Kuten sanottu, Jeesus toimi tässä suhteessa täysin vastoin oman aikansa ajattelutapaa. Seuraavat jakeet eivät todellakaan kuvaa mitään vähempää kuin naisen asemassa tapahtunutta vallankumousta:
Sen jälkeen Jeesus kulki kaupungista kaupunkiin ja kylästä kylään julistaen ilosanomaa Jumalan valtakunnasta. Hänellä oli seurassaan 12 opetuslastaan sekä muutamia naisia, jotka hän oli parantanut taudeista ja vapauttanut pahojen henkien vallasta. Näitä olivat Magdalan Maria, josta hän oli ajanut ulos seitsemän pahaa henkeä, Johanna, jonka aviomies Kuusas oli Herodeksen korkeita virkamiehiä, sekä Susanna. Lisäksi oli monia muita naisia, ja kaikki nämä avustivat heitä omilla varoillaan (Luuk.8:1-3).
Uskomatonta, mutta totta: Jeesus huoli seurueeseensa naisia – sekä naimisissa olevia että naimattomia! He kulkivat hänen kanssaan pitkin Galileaa, jopa ympäri maata. Jeesus oli parantanut nämä naiset taudeista tai riivaustilasta. He olivat siitä syystä hänelle suuressa kiitollisuuden velassa, samoin kuin miehensäkin. Luultavasti ympäristö ihmetteli, miten aviomiehet saattoivat päästää vaimonsa kiertämään jonkun rabbin seurassa ympäri maakuntaa. Mutta miehet ilmeisesti ajattelivat, että mieluummin vaimo tien päällä kuin peräkamarin sängyn pohjalla tai pahojen henkien heiteltävänä.
Äskeisessä tekstissä mainitaan nimeltä kolme naista: Maria, Johanna ja Susanna. Mariasta puhumme myöhemmin. Johannan mies Kuusas saattaa ehkä olla se samainen kuninkaan virkamies, jonka pojan Jeesus kerran paransi matkan päästä (Joh.4:43-54). Johannan tapaamme vielä pääsiäisaamuna Jeesuksen haudalta (Luuk.24:10). Susannasta emme tiedä muuta kuin nimen. Mutta Luukas sanoo, että naisia oli vielä monia muitakin, ja kaikki he avustivat häntä varoillaan: ostivat ruokaa kolmelletoista nälkäiselle miehelle ja ehkä huolehtivat heidän yösijastaankin.
Mutta ennen kaikkea nämä naiset opiskelivat Jeesuksen seurassa Raamattua. He saivat kuulla lukemattomia puheita ja vertauksia kulkiessaan hänen seurueessaan ympäri maata. Samaten he näkivät, miten Jeesus paransi sairaita ja sitoi särkyneitä sydämiä.
Jokainen Jeesusta seuraava nainen varmaan rakasti häntä suuresti, kuka minkäkinlaisella rakkaudella. Jeesus osasi puolestaan osoittaa heikommalle sukupuolelle arvonantoa ja rakkautta sillä tavalla, ettei kukaan saanut väärää käsitystä hänen kiintymyksensä laadusta. Jeesus ei näyttänyt pelkäävän juoruja, ja ihmetellä täytyy, ettei niitä missään vaiheessa syntynytkään. Vapahtajaa kritisoitiin monesta asiasta hänen elämänsä aikana, mutta ilmeisesti ei koskaan naisjutuista. (Ne jutut on vasta meidän aikamme ns. kirjallisuus ja elokuvateollisuus lähettänyt maailmaa kiertämään.)
Nainen pois keittiöstä!
Jeesus kävi Galileasta käsin Jerusalemin hengellisillä juhlilla pari kolme kertaa vuodessa. Lähellä pääkaupunkia, Betania-nimisessä kylässä, oli hänellä ystäväkoti. Siellä häntä odotettiin ja siellä hänet toivotettiin tervetulleeksi mihin vuorokauden aikaan hyvänsä. Perhe koostui – yllätys, yllätys - kahdesta naimattomasta sisaruksesta. Oli olemassa vielä velikin, joka asui samassa kylässä, mutta eri talossa (Joh.11:1). Raamattu sanoo kauniisti, että “Jeesus rakasti Marttaa ja hänen sisartaan ja Lasarusta”(Joh.11:5).
Eräänä päivänä rakas vieras pistäytyi taas ystäväkodin ovesta sisään mitään ilmoittamatta. (Mitenkäpä sitä siihen aikaan olisi tulosta ilmoitettukaan, kun kukaan ei omistanut vielä kännykkää!) Martta ihastui ikihyviksi ja ryntäsi torille ostamaan parasta lihaa, mitä sieltä löytyisi. Sen jälkeen hän hyöri ja pyöri keittiössä tunnista toiseen - tahtoi näet osoittaa pöydän antimien avulla, miten paljon Jeesuksesta siinä kodissa välitettiin.
Mutta Maria onneton vain istui olohuoneessa Jeesuksen jalkojen juuressa ja kuunteli hänen puheitaan. Lopulta Martta räjähti: miksei Jeesus komenna sisarta keittiöön häntä auttamaan? Martta uskoi vilpittömästi Jeesuksen asettuvan omalle puolelleen tässä riidassa. Me nykyajan naiset emme varmaan pysty käsittämään, miten radikaalilta Jeesuksen vastauksen on täytynyt kuulostaa kaikkien läsnäolijoiden korvissa:
”Martta, Martta, sinä huolehdit ja hätäilet niin monista asioista. Vähän on tarpeen, tai yksi ainoa. Maria on valinnut hyvän osan, eikä sitä oteta häneltä pois” (Luuk.10:41-42).
Toisin sanoen: nainen pois keittiöstä silloin, kun Jumalan sanaa julistetaan. Sillä naisellekin on ehdottomasti tarpeen vain yksi ainoa asia: Jumalan äänen kuuleminen. Martan olisi pitänyt valita se osa, jonka Maria oli jo valinnut: Raamatun opiskelu. Päivällisen olisi voinut valmistaa myöhemmin, ja kaurapuurokin olisi hätätilanteessa kelvannut iltaruuaksi kunniavieraalle.
Sisareni, Jeesus iloitsee enemmän siitä, että sinä kuuntelet häntä, kuin että palvelisit häntä. Hän iloitsee, kun avaat Raamatun, menet raamattupiiriin, kirkkoon tai raamattutunnille. Hänellä on näet sydämellään paljon asiaa, jonka hän tahtoisi saada sinulle sanotuksi.
Maria kuunteli, ja kuunnellessaan hän oppi ymmärtämään Jeesusta paremmin kuin ehkä kukaan toinen. Tosin hänkään ei voinut tajuta, miksi Vapahtaja toimi niin kuin toimi silloin, kun Lasarus-veli kuoli ja haudattiin. Jeesuksella ei tuossa tilanteessa näyttänyt olevan mitään kiirettä tulla Betanian sisaruksia auttamaan ja lohduttamaan. Maria ei voinut olla syyttämättä hiljaa mielessään rakasta rabbiaan veljensä haudalla. Mutta kun Jeesus sitten lopulta tuli, herätti hän Lasaruksen kuolleista epäilevien sisarten silmien edessä (Joh.11).
Kohta sen jälkeen Jeesus ennusti oman kärsimyksensä ja kuolemansa. Maria otti hänen sanansa vakavasti, vaikka opetuslapset eivät vielä tässä vaiheessa niille korvaansa kallistaneet. Kuusi päivää ennen pääsiäistä Maria päätti toimia. Hän otti täyden pullon aitoa, hyvin kallista nardusvoidetta ja voiteli sillä Jeesuksen pään, Johanneksen mukaan myös jalat. (Mark.14:1-9 ja Joh.12:1-8.)
Maria oli ehkä pannut menemään kapionsa ja/ tai vanhuudenvaransa ostaessaan voiteen. Yksi pullollinen nardus-öljyä maksoi näet miehen keskiverto-vuosipalkan verran, ja siksi sitä käytettiinkin vain tipoittain, jos yleensä käytettiin ollenkaan. Mutta Marian mielestä Jeesus oli voideltava säästelemättä kalleimmalla voiteella, mitä saatavilla oli, ja heti paikalla. Kohta olisi liian myöhäistä...
Ja sitten opetuslapset alkoivatkin kritisoida Maria-parkaa tuhlauksesta. Jeesus katkaisi ne puheet lyhyeen. Hänen sanansa osoittavat, että hän ymmärsi Marian vaikuttimet ja antoi hänen teolleen suunnattoman suuren arvon:
”Hän teki minkä voi. Hän voiteli edeltäkäsin minun ruumiini hautaamistani varten. Totisesti, missä ikinä evankeliumin sanoma julistetaan, tullaan muistamaan myös tämä nainen ja kertomaan, mitä hän teki” (Mark.14:8-9).
Jeesusta lohdutti varmaan suunnattomasti, että maailmassa oli yksi ihminen, joka ymmärsi häntä. Siksi hän tahtoi, ettei Marian rakkauden tekoa unohdettaisi siellä, missä hänen omaa rakkauden uhriaan tultaisiin julistamaan. Vain Maria oli ymmärtänyt, että Jeesuksen hautajaiset olivat tulossa. Vain Maria oli uhrannut koko tulevaisuutensa rakkaalle Vapahtajalleen. Vain Maria oli aavistanut, mikä hirveä taistelu Jeesuksen sydämessä noina päivinä riehui.
Jos Maria ei olisi istunut kaikessa rauhassa Jeesuksen jalkojen juuressa kuuntelemassa häntä, ei hän olisi tajunnut, mitä hänen sydämessään liikkui. Jos Maria ei olisi voidellut Jeesusta, ei tämä olisi tuoksunut kalliille nardusvoiteelle läpi viimeisten päiviensä kauhean kohtelun.
Jeesuksen opetus naisista: Nainen seksiobjektina
Jeesuksella ei ollut yhtään pahaa sanaa sanottavana naisista eikä naisille. Toisaalta hän vaati heiltä samaa moraalia kuin miehiltäkin. Eri sukupuolia varten ei ollut olemassa erilaisia elämänohjeita.
Jeesus piti naisten puolia erityisesti sukupuolielämän alueella. Hän nimittäin kielsi ankarasti alentamasta heitä seksiobjektin asemaan. Kuka voi hätkähtämättä lukea seuraavaa varoituksen sanaa:
”Jokainen, joka katsoo naista niin, että alkaa himoita häntä, on jo sydämessään tehnyt aviorikoksen hänen kanssaan. Jos oikea silmäsi viettelee sinua, repäise se irti ja heitä pois. Onhan sinulle parempi, että menetät vain yhden osan ruumiistasi, kuin että koko ruumiisi joutuu helvettiin” (Matt 5:28-29).
Jokainen nainen on arvokas - seksiobjektiksi alennettunakin. Sellainenkin nainen on Jumalan luoma ja lunastama ihminen. Hänellä on kuolematon sielu niin kuin kaikilla muillakin. Jokaista naista on kohdeltava ihmisenä, ei seksiobjektina – helvetin rangaistuksen uhalla. Sen Jeesus tahtoi tehdä selväksi näillä sanoillaan.
Nainen ja avioliitto
Jeesuksen opetus avioliitosta oli sekin radikaalia oman aikansa taustaa vasten. Vanhaan testamenttiin pohjautuen Jeesus opetti, että puolisoista tulee ”yksi liha”. Siksi avioliitto on purkamaton. Rabbit olivat kuitenkin aikojen kuluessa ryhtyneet muuttelemaan Jumalan alkuperäistä tahtoa. Avioero oli tehty hyvin helpoksi - riitti, kun antoi vaimolle erokirjan. Syynä saattoi yksinkertaisesti olla, ettei nainen miestä miellyttänyt. Jonkun rabbin mukaan syyksi riitti sekin, että vaimo poltti toisinaan ruuat pohjaan.
Jeesus kuitenkin kielsi vaimon hylkäämisen kaikissa muissa tapauksissa paitsi silloin, jos tämä oli itse ensiksi hylännyt miehensä tekemällä aviorikoksen. Jeesuksen mielestä avioeron syyksi ei siis kelvannut sellainen peruste, että mies oli sattunut löytämään uuden ja ehomman ”rakkauden”. Vapahtaja liittyi tässä asiassa Jumalan alkuperäiseen tahtoon, joka on ilmaistu jo luomiskertomuksessa: ”Minkä Jumala on yhdistänyt, sitä älköön ihminen erottako” (Matt.19:6).
Mitä taas tulee uudelleen avioitumiseen entisen puolison vielä eläessä, siitä Jeesus sanoo sanasensa sekä syylliselle että syyttömälle osapuolelle: ”Minä sanon teille: se, joka hylkää vaimonsa muun syyn kuin haureuden tähden ja menee naimisiin toisen kanssa, tekee aviorikoksen” (Matt.19:9). Ja: ”Jokainen, joka hylkää vaimonsa muun syyn kuin haureuden tähden, ajaa hänet aviorikokseen. Ja aviorikoksen tekee myös se, joka nai miehensä hylkäämän naisen” (Matt.5:32). Tässä onkin sitten kaikki, mitä Jeesus avioerosta ja uudelleen avioitumisesta opettaa.
Nainen ylösnousemuksen todistajana
Kuten kohta tulemme näkemään Jeesus antoi naisille tehtävän ensimmäisinä ylösnousemuksensa todistajina. Asia muuttuu sitäkin merkittävämmäksi, kun muistamme, etteivät naiset tuohon aikaan saaneet toimia todistajina oikeudessa - heidän ajateltiin yksinkertaisesti olevan liian epäluotettavia niin vastuulliseen tehtävään. Mutta Jeesuspa osoittikin naisille yhtä suurta luottamusta kuin miehille. Jollei hän olisi niin menetellyt, olisi alkuseurakunta saattanut seurata synagogan esimerkkiä ja kieltää naisia avaamasta suutaan kristillisen seurakunnan tilaisuuksissa.
Kaiken tämän valossa tuntuu kummalliselta, ettei Jeesus tehnyt yhdestäkään naisesta apostoliaan. Aivan ilmeisesti hän piti apostolin virkaa vain miehelle kuuluvana. Jeesus ei ollut pelännyt riitaa sapattikysymyksessä eikä olisi pelännyt sitä tässäkään asiassa, jos hänellä olisi ollut toisenlainen vakaumus. Miksi apostolin tehtävä kuului vain miehille, siihen palaamme kirjan viimeisessä luvussa.