Kefalee-struktuuri ja alamaisuus-periaate
Kirjoittanut Mailis Janatuinen
Mainitsin aikaisemmin, että alkukirkko antoi naisten puhua (=rukoilla ja profetoida) jumalanpalveluksissa, mutta oli jotain, mitä naisten ei sallittu tehdä. Jumala on nimittäin säätänyt tietyn järjestyksen perheen ja seurakunnan sisälle. Sitä kutsutaan joskus kefalee-struktuuriksi1 ja se on kuulunut luomisesta saakka Raamatun ihmiskuvaan (kuten se on kuulunut iankaikkisesti Jumala-kuvaan).Teidän tulee kuitenkin tietää, että jokaisen miehen pää on Kristus, naisen pää on mies ja Kristuksen pää on Jumala (1.Kor.11:3).
Ihmisen - miehen ja naisen - oli määrä olla Jumalan kuvana samanlaisia ja erilaisia, aivan kuten kolmiyhteisen Jumalan persoonat sitä ovat. Heidän tehtävänsä ovat erilaisia, mutta he eivät ole eriarvoisia - onhan mahdotonta ajatella, että Jeesuksen ja hänen Isänsä välillä olisi jokin arvoero.
Päänä olemisessa on kyse johtajuudesta, mutta erilaisesta johtajuudesta kuin mitä me sillä sanalla yleensä ymmärrämme. Pään on määrä kantaa suurempi osa yhteisestä kuormasta, niin vallasta kuin vastuustakin. Hän asettuu vapaehtoisesti toisten palvelijaksi ja kaikkien orjaksi. Niinhän Jeesuskin teki:
"Joka tahtoo teidän joukossanne tulla suureksi, se olkoon toisten palvelija, ja joka tahtoo teidän joukossanne ensimmäiseksi, se olkoon kaikkien orja. Ei Ihmisen Poikakaan tullut palveltavaksi, vaan palvelemaan ja antamaan henkensä lunnaiksi kaikkien puolesta" (Mark.10:43-45).
Paratiisissa tapahtui kuitenkin katastrofi: nainen kuunteli käärmeen ääntä enemmän kuin Jumalan sanaa, rikkoi pyhän käskyn ja houkutteli miehensä lankeemukseen. Ja niin Jumala luki Eevalle lain:
Ja vaimolle hän sanoi: "Minä teen suuriksi sinun raskautesi vaivat, kivulla sinun pitää synnyttämän lapsia; mutta mieheesi on sinun halusi oleva, ja hän on sinua vallitseva" (1.Moos.3:16 RK38).
Kefalee-struktuuri kuului siis Jumalan alkuperäiseen suunnitelmaan, mutta syntiinlankeemuksen jälkeen Herra ilmaisi asian käyttäen sanaa "vallitseminen". (Tässä esiintyy heprean verbi: maashal2). Miksi tämä asia oli sanottava nyt ääneen? Siksi että Herra tiesi jo edeltä käsin miehen johtoasemasta tulevan naiselle aika ajoin taakka, jota vastaan tämä kapinoisi.
Silloin kun puhuttiin luomakunnan vallitsemista, käytettiin hepreassa raadaa ja kaabash -verbejä, joilla on sivumerkitys "polkea jalkoihinsa, valloittaa, tehdä alamaiseksi". Naisen vallitsemisesta puhuessaan Raamattu käyttää kuitenkin maashal-verbiä, johon ei liity negatiivista sivumerkitystä. Miehen ei missään kohtaa Raamatussa käsketä alistaa vaimoaan polkemalla tämän oikeuksia - hänen käsketään päinvastoin rakastaa tätä yhtä epäitsekkäästi kuin Kristus rakasti seurakuntaa.
Naisen alamaisuus Uudessa testamentissa perustuu siis näihin kahteen asiaan: Jumalan hyvään luomistekoon (kefalee-struktuuriin) ja syntiinlankeemuksen seurauksiin (vallituksi tulemiseen).
1 Sana "kefalee" on kreikkaa ja tarkoittaa päätä.
2 Merkitys: hallita, vallita, pitää vallassaan.
Mainitsin aikaisemmin, että alkukirkko antoi naisten puhua (=rukoilla ja profetoida) jumalanpalveluksissa, mutta oli jotain, mitä naisten ei sallittu tehdä. Jumala on nimittäin säätänyt tietyn järjestyksen perheen ja seurakunnan sisälle. Sitä kutsutaan joskus kefalee-struktuuriksi1 ja se on kuulunut luomisesta saakka Raamatun ihmiskuvaan (kuten se on kuulunut iankaikkisesti Jumala-kuvaan).Teidän tulee kuitenkin tietää, että jokaisen miehen pää on Kristus, naisen pää on mies ja Kristuksen pää on Jumala (1.Kor.11:3).
Ihmisen - miehen ja naisen - oli määrä olla Jumalan kuvana samanlaisia ja erilaisia, aivan kuten kolmiyhteisen Jumalan persoonat sitä ovat. Heidän tehtävänsä ovat erilaisia, mutta he eivät ole eriarvoisia - onhan mahdotonta ajatella, että Jeesuksen ja hänen Isänsä välillä olisi jokin arvoero.
Päänä olemisessa on kyse johtajuudesta, mutta erilaisesta johtajuudesta kuin mitä me sillä sanalla yleensä ymmärrämme. Pään on määrä kantaa suurempi osa yhteisestä kuormasta, niin vallasta kuin vastuustakin. Hän asettuu vapaehtoisesti toisten palvelijaksi ja kaikkien orjaksi. Niinhän Jeesuskin teki:
"Joka tahtoo teidän joukossanne tulla suureksi, se olkoon toisten palvelija, ja joka tahtoo teidän joukossanne ensimmäiseksi, se olkoon kaikkien orja. Ei Ihmisen Poikakaan tullut palveltavaksi, vaan palvelemaan ja antamaan henkensä lunnaiksi kaikkien puolesta" (Mark.10:43-45).
Paratiisissa tapahtui kuitenkin katastrofi: nainen kuunteli käärmeen ääntä enemmän kuin Jumalan sanaa, rikkoi pyhän käskyn ja houkutteli miehensä lankeemukseen. Ja niin Jumala luki Eevalle lain:
Ja vaimolle hän sanoi: "Minä teen suuriksi sinun raskautesi vaivat, kivulla sinun pitää synnyttämän lapsia; mutta mieheesi on sinun halusi oleva, ja hän on sinua vallitseva" (1.Moos.3:16 RK38).
Kefalee-struktuuri kuului siis Jumalan alkuperäiseen suunnitelmaan, mutta syntiinlankeemuksen jälkeen Herra ilmaisi asian käyttäen sanaa "vallitseminen". (Tässä esiintyy heprean verbi: maashal2). Miksi tämä asia oli sanottava nyt ääneen? Siksi että Herra tiesi jo edeltä käsin miehen johtoasemasta tulevan naiselle aika ajoin taakka, jota vastaan tämä kapinoisi.
Silloin kun puhuttiin luomakunnan vallitsemista, käytettiin hepreassa raadaa ja kaabash -verbejä, joilla on sivumerkitys "polkea jalkoihinsa, valloittaa, tehdä alamaiseksi". Naisen vallitsemisesta puhuessaan Raamattu käyttää kuitenkin maashal-verbiä, johon ei liity negatiivista sivumerkitystä. Miehen ei missään kohtaa Raamatussa käsketä alistaa vaimoaan polkemalla tämän oikeuksia - hänen käsketään päinvastoin rakastaa tätä yhtä epäitsekkäästi kuin Kristus rakasti seurakuntaa.
Naisen alamaisuus Uudessa testamentissa perustuu siis näihin kahteen asiaan: Jumalan hyvään luomistekoon (kefalee-struktuuriin) ja syntiinlankeemuksen seurauksiin (vallituksi tulemiseen).
1 Sana "kefalee" on kreikkaa ja tarkoittaa päätä.
2 Merkitys: hallita, vallita, pitää vallassaan.