Poimintoja 20-vuotisjuhlasta

Priscilla-yhdistys juhli 20-vuotista taivaltaan lokakuun viimeisenä lauantaina Helsingin Luther-kirkolla. Paikan päälle oli kokoontunut kolmisenkymmentä osallistujaa, ja lisäksi ohjelmaa oli mahdollista seurata videostriimin ja Radio Patmoksen kautta. Priscilla on aikanaan perustettu vertaistukiverkostoksi niille naisteologeille, jotka etsivät vaihtoehtoja naisteologin kutsumuksen toteuttamiseksi pitäessään Raamatun perusteella pitävät pastorin virkaa miehen tehtävänä.

Yhdistyksen ensimmäinen puheenjohtaja Soili Haverinen jakoi muistojaan 20 vuoden takaa. Tuolloin Sti:llä (Suomen teologinen instituutti) kokoontui aktiivinen naisteologien joukko, jonka järjestämässä ”Ihanat naiset seurakunnassa” -illassa nousi esiin ajatus oman yhdistyksen perustamisesta. Monen perinteisellä virkakannalla olleen naisteologin kokemus oli, että oli vaikeaa löytää paikkaa kirkossa ja saavuttaa luottamusta myöskään herätysliikkeissä. Priscilla-yhdistys syntyi tähän tarpeeseen tukea ja rohkaista toinen toistaan naisteologin kutsumuksessa sekä auttaa työpaikkojen löytymisessä ja verkostoitumisessa. Nimensä yhdistys on saanut Priscillalta, jota voidaan pitää yhtenä ensimmäisistä naisteologeista. Apostolien teoissa kerrotaan hänen opettaneen mm. Apollosta tärkeistä teologisista kysymyksistä olematta silti seurakunnan paimenvirassa. Hänen esimerkkinsä mukaisesti Priscilla-yhdistys uskoo naisteologien voivan tehdä kirkossa merkittävää työtä.
 
Kristinusko – parempaa kuin feminismi

Lyhyen historiakatsauksen jälkeen Soili Haverinen piti juhlassa opetuksen otsikolla ”Parempaa kuin feminismi”. Hän muistutti kuulijoita siitä, että puolustaakseen tasa-arvoa ei tarvitse olla feministi – voit olla kristitty. Kristinuskosta löytyy feminismiäkin parempi pohja tasa-arvolle ja kaikkien yhtäläiselle ihmisarvolle. Kristittyinä meidän on tärkeää ymmärtää feminismin tausta-ajatuksia, sillä se on eniten länsimaista kulttuuria tällä hetkellä muokkaava ideologia, ja haastaa vahvasti myös kristinuskoa. Haverisen mukaan tämänhetkiseen feminismin valtavirtaan kuuluu se, että olemisen perusluonne nähdään alistetun ja alistajan välisenä taisteluna, ja kaikki hierarkiat halutaan purkaa. Tästä syystä kristinuskon ihmis- ja avioliittokäsitys koetaan vihamielisinä, kristittyjen tapa kasvattaa lapsia vaarallisena ja kirkkoa pidetään epätasa-arvoisena patriaarkaatin ylläpitäjänä.

Haverinen totesi, että feminismissä taustalla on aina epäoikeudenmukaisuuden kokemus, jossa kaivataan tukea omantunnonarvolle. Ja sitähän kristinuskolla on tarjota, sillä täysi ihmisyys löytyy Jumalan luomistyön perusteella. Raamatun luomiskertomus sisältää radikaalin ajatuksen ihmisten tasa-arvosta ja siitä, kuinka alussa kaikki oli hyvää. Ihmisiä ei luotu toistensa vihollisiksi tai kilpailijoiksi. Sekä miehen että naisen ensimmäinen kohtaaminen tapahtui kahden kesken Jumalan kanssa, ja juuri Hän antaa identiteetillemme perustan: olemme kaikki Jumalalle rakkaita ja arvokkaita. Feminismissä vaaditaan nykyään kovaan ääneen ”turvallisten tilojen” luomista, mutta yhteydessä Jumalaan on se alkuperäinen turvallinen tila, johon ihminen on luotu.

Kristittyinä voimme olla feministien kanssa samaa mieltä siinä, että valtaa käytetään tässä maailmassa usein väärin – syntiinlankeemuksen seuraukset näkyvät rajusti tässä. ”Mutta Jumalan Raamatussa ilmoittama ratkaisu ei ole se, että puretaan kaikki rakenteet, koska se ei ole ihmisten välillä edes mahdollista. Jumala itse alensi itsensä ja näytti mitä on palveleva rakkaus. Fil. 2:5–11 kertoo, että meillä on Herra, joka alensi itsensä ristille asti. Ja tämä on asia, jota ei voi sivuuttaa. On olemassa valtahierarkia, joka perustuu rakkauteen ja huolenpitoon eikä alistamiseen”, tiivisti Haverinen kristinuskon tarjoaman ratkaisun.
 
Naisteologin kutsumus

Juhlaohjelman toisen puoliskon muodosti paneelikeskustelu naisteologin kutsumuksesta. Priscillan nykyisen puheenjohtajan Sirkka-Liisa Huhtisen moderoimassa paneelissa keskustelivat Uusi Tie -lehden toimittaja Virpi Kurvinen, Sleyn Viron-lähetti Liisa Rossi sekä Raamatunlukijain Liiton raamattutyön koordinaattori Anu Ylhäisi.

Yhdenkään panelistin tie nykyiseen tehtävään ei ole ollut suoraviivainen. Takana on kokonaan toisen alan töitä, kotiäitivuosia, lyhyitä hengellisen työn projekti- ja keikkatyöpätkiä sekä vapaaehtoistyötä kristillisissä järjestöissä ja seurakunnissa. Noina aikoina karttuneet taidot ja syntyneet verkostot ovat kuitenkin olleet mahdollistamassa sitä, että työpaikka naisteologina on vaikeuksista huolimatta löytynyt.

On kuitenkin täytynyt suostua siihen, että naisteologin kutsumuksen seuraaminen voi vaatia pienillä tuloilla elämistä tai kotimaasta pois muuttamista. Jokainen on joutunut käymään oman paininsa ja kipuilunsa virkakysymyksen kanssa tietäen, että päätös pitää kiinni siitä, minkä Raamatun valossa oikeaksi näkee, sulkee monia ovia ja rajoittaa työmahdollisuudet kirkossamme ahtaiksi. Silti, kun kutsu on tullut, se on myös kantanut, vaikka tulevaisuus ehkä onkin muodostunut toisenlaiseksi, kuin nuorena teologina ajatteli.

Anu Ylhäisi lähti opiskelemaan teologiaa lukion uskonnonopettajiensa mallin innoittamana. ”Silloin tuli niin vahva kutsumus hengelliseen työhön ja siihen, että haluan kertoa nuorille Jeesuksesta. Vaikka kutsumus onkin vienyt ihan muualle kuin kouluun, näen, että se, mikä oli silloin kutsumuksena, on pitänyt tähän asti”, hän kuvailee kutsumuksen merkitystä.
Millainen viesti keskustelijoilla oli teologiaa opiskeleville tai sitä harkitseville naisille? ”En halua tyrmätä ketään sanomalla, että älä lähde opiskelemaan, mutta kannattaa tiedostaa, että työmahdollisuuksia Suomen kirkossa ei ole kovin paljon. On hyvä miettiä jo opiskeluaikana, voisiko esimerkiksi lukea jonkin sivuaineen, joka parantaisi tulevaisuuden työnsaantimahdollisuuksia. Mutta uskon, että meitä tarvitaan silti, vaikka joutuisimme hakkaamaan päätämme seinään sen kanssa, mistä omat paikkamme löydämme”, pohti Liisa Rossi.

Virpi Kurvinen jatkoi muistuttaen siitä, kuinka tärkeää on pitää huolta omasta hengellisestä hyvinvoinnistaan: ”Jos haaveilee teologin urasta naisena ja on vakuuttunut Raamatun äärellä siitä, että paimenvirka ei ole itseä varten, kannattaa varustautua hyvin ja pysyä lähellä Jeesusta, mikä tarkoittaa sitä, että on hyvä seurakuntayhteys ja oma sielunhoitaja. Oman hengellisen elämän ravitseminen ja lujan perustan rakentaminen on ykkösjuttu.”
 
Eteenpäin yhdessä ja Jumalan kanssa

Juhlan aikana kuultiin myös Iiris Nikanteen kaunista musiikkia, joka rohkaisi katsomaan kauemmas kuin siihen, mitä omat silmämme näkevät: pelastukseen ja Jumalaan, jonka luokse saamme aina palata. Ohjelmaosuus päättyi Elisa Greyen hartauteen, jossa hän Jes. 55:8–11 pohjalta pohti Jumalan tietä. ”Meidän ymmärryksemme ei aina riitä siihen, mikä on Jumalan tie. Jumalan johdatus on usein jotain sellaista, mitä me emme ole osanneet ajatella tai suunnitella. Meidät on kutsuttu julistamaan Jumalan sanaa, ja tämä raamatunkohta saa rohkaista meitä siinä, että se sana vaikuttaa ja luo elämää. Annetaan mekin Jumalan sanan kasvattaa meitä ja meidän kauttamme ympärillämme olevia ihmisiä.”  

Lopuksi juhlaväki joi kakkukahvit ja puheensorina täytti Luther-kirkon aulan. Kahvipöydässä saatiin kokea jälleen palanen siitä, miten tärkeää vertaistuki ja keskinäinen jakaminen onkaan – erilaisissa elämäntilanteissa mutta kuitenkin samanlaisten kysymysten ja mietteiden äärellä ja samaa Kutsujaa seuraamassa.

Juhlan tallenne on katsottavissa Priscillan Facebook-sivulla.